Hämeenlinnan perhetyöntekijöiden näkemyksiä ammatillisesta perhetyöstä
Virtanen, Niina (2010)
Virtanen, Niina
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216761
Tiivistelmä
Tämä laadullinen tutkimus käsittelee perhetyön ammatillista osaamista. Ajatus lähteä tekemään aiheesta opinnäytetyö, syntyi perhetyön työharjoittelun kautta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millainen henkilö sopii perhetyöntekijäksi ja mitä ammatillista osaamista heidän työnsä pitää sisällään. Tavoitteena on myös selvittää, missä taidoissa haastateltavat haluaisivat vielä kehittyä ja mitkä ovat heidän mielestään perhetyön tulevaisuuden haasteita.
Tutkimuksessa on haastateltu neljää Hämeenlinnassa työskentelevää perhetyöntekijää käyttäen teemahaastattelua tiedonkeruumenetelmänä. Tulosten analysoinnissa on käytetty tähän hyvin sopivaa teemoittelua. Saadut keskeiset tulokset tukivat hyvin tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja perhetyöntekijöiden omat ajatukset työnsä ammatillisesta osaamisesta olivat hyvin samansuuntaisia.
He kokivat olevansa moniosaajia, joiden tehtävänä on tukea, neuvoa ja kulkea perheiden rinnalla vaikeina aikoina. Hyviä vuorovaikutustaitoja ja dialogisuutta pidettiin keskeisenä työnteon kannalta, sillä ilman näitä taitoja ei perhetyötä pystyisi tekemään. Työnohjauksen merkitystä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta pidettiin erittäin tärkeänä ja työyhteisön sekä työparin tukea pidettiin merkittävänä. Työmenetelmien käyttö nähtiin olennaisena osana työskentelyä, jossa ne kulkevat työntekijöiden mukana.
Perhetyöntekijöitä pyydettiin vielä kertomaan, missä taidoissa he haluaisivat vielä kehittyä ja mitkä ovat perhetyön tulevaisuuden haasteet. Haastateltavia yhdisti se, että kaikki halusivat oppia uusia taitoja perheiden kohtaamiseen. Mielipide siitä, ettei mikään taito ole turhaa ja että perhetyöntekijä ei voi koskaan oppia liikaa uusia taitoja, yhdisti haastateltavia. Merkittävänä tulevaisuuden haasteena pidettiin sitä, että kuinka perhetyöntekijät pysyvät muuttuvan yhteiskunnan mukana ja kuinka perhetyö pystyy tulevaisuudessakin vastaamaan perheiden muuttuviin tarpeisiin.
Tutkimuksessa on haastateltu neljää Hämeenlinnassa työskentelevää perhetyöntekijää käyttäen teemahaastattelua tiedonkeruumenetelmänä. Tulosten analysoinnissa on käytetty tähän hyvin sopivaa teemoittelua. Saadut keskeiset tulokset tukivat hyvin tutkimuksen teoreettista viitekehystä ja perhetyöntekijöiden omat ajatukset työnsä ammatillisesta osaamisesta olivat hyvin samansuuntaisia.
He kokivat olevansa moniosaajia, joiden tehtävänä on tukea, neuvoa ja kulkea perheiden rinnalla vaikeina aikoina. Hyviä vuorovaikutustaitoja ja dialogisuutta pidettiin keskeisenä työnteon kannalta, sillä ilman näitä taitoja ei perhetyötä pystyisi tekemään. Työnohjauksen merkitystä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta pidettiin erittäin tärkeänä ja työyhteisön sekä työparin tukea pidettiin merkittävänä. Työmenetelmien käyttö nähtiin olennaisena osana työskentelyä, jossa ne kulkevat työntekijöiden mukana.
Perhetyöntekijöitä pyydettiin vielä kertomaan, missä taidoissa he haluaisivat vielä kehittyä ja mitkä ovat perhetyön tulevaisuuden haasteet. Haastateltavia yhdisti se, että kaikki halusivat oppia uusia taitoja perheiden kohtaamiseen. Mielipide siitä, ettei mikään taito ole turhaa ja että perhetyöntekijä ei voi koskaan oppia liikaa uusia taitoja, yhdisti haastateltavia. Merkittävänä tulevaisuuden haasteena pidettiin sitä, että kuinka perhetyöntekijät pysyvät muuttuvan yhteiskunnan mukana ja kuinka perhetyö pystyy tulevaisuudessakin vastaamaan perheiden muuttuviin tarpeisiin.