Yhteistä tekemistä, omia onnistumisia : Yksintulleiden pakolaisnuorten kokemuksia Youth as Refugees -videoprojektista
Autiosaari, Suvi (2010)
Autiosaari, Suvi
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216721
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120216721
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli tuoda näkyville nuorten ilman huoltajaa tulleiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten kokemuksia Youth as Refugees -videoprojektista. Tehtävänä oli tutkia ja selvittää, mikä sai videoprojektiin osallistuneet nuoret alun perin aloittamaan ja jatkamaan projektissa. Lisäksi pyrkimys oli nostaa esille videoprojektin aikana esiintyneet solmukohdat sekä nuorten tuntemukset projektin loppuessa heidän kohdallaan.
Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen, ja sen tutkimuksellisena viitekehyksenä toimi tarinallisuus. Aineistonkeruumenetelmänä käytin syvähaastatteluja. Haastateltavani olivat kaksi Härmälän ryhmä- ja perheryhmäkodissa videoprojektiin keväällä ja kesällä 2010 osallistunutta nuorta. Aineiston analyysissä sovelsin aineistolähteistä sisällönanalyysia ja tarinallisuuden keinoja avata nuorten kertomuksia.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että syinä nuorten videoprojektiin tarttumiseen olivat tarve mielekkääseen tekemiseen sekä yhdessä toimimiseen muiden asumisyhteisön nuorten kanssa. Nuorten videoiden tekemisestä syntyneet onnistumisen kokemukset nousivat tärkeimmiksi syiksi videoprojektissa jatkamiseen alun jälkeen. Tärkeimmiksi solmukohdiksi videoprojektin aikana muodostuivat nuorten henkilökohtaisen elämän solmukohdat. Videoprojektin loppuessa molemmat nuoret kokivat videoiden teon harrastuksekseen ja toivoivat pääsevänsä jatkamaan projektissa muun muassa uuden oppimiseen sekä itseilmaisun helpottumiseen vuoksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka nuoret saivat videoprojektista onnistumisen kokemuksia, vaikuttavat projektin sujuvuuteen eniten heidän henkilökohtaisen elämänsä solmukohdat. Tämä tulee huomioida tämänkaltaisia projekteja ohjatessa. Voidaan kuitenkin todeta, että nuorten kokemuksien perusteella Youth as Refugees -videoprojektin tavoitteet nuorten oman äänen kuuluville tulemisesta sekä heidän yhteisönsä tukemisesta toteutuivat.
Tutkielmani oli luonteeltaan laadullinen, ja sen tutkimuksellisena viitekehyksenä toimi tarinallisuus. Aineistonkeruumenetelmänä käytin syvähaastatteluja. Haastateltavani olivat kaksi Härmälän ryhmä- ja perheryhmäkodissa videoprojektiin keväällä ja kesällä 2010 osallistunutta nuorta. Aineiston analyysissä sovelsin aineistolähteistä sisällönanalyysia ja tarinallisuuden keinoja avata nuorten kertomuksia.
Tutkimustuloksista kävi ilmi, että syinä nuorten videoprojektiin tarttumiseen olivat tarve mielekkääseen tekemiseen sekä yhdessä toimimiseen muiden asumisyhteisön nuorten kanssa. Nuorten videoiden tekemisestä syntyneet onnistumisen kokemukset nousivat tärkeimmiksi syiksi videoprojektissa jatkamiseen alun jälkeen. Tärkeimmiksi solmukohdiksi videoprojektin aikana muodostuivat nuorten henkilökohtaisen elämän solmukohdat. Videoprojektin loppuessa molemmat nuoret kokivat videoiden teon harrastuksekseen ja toivoivat pääsevänsä jatkamaan projektissa muun muassa uuden oppimiseen sekä itseilmaisun helpottumiseen vuoksi.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka nuoret saivat videoprojektista onnistumisen kokemuksia, vaikuttavat projektin sujuvuuteen eniten heidän henkilökohtaisen elämänsä solmukohdat. Tämä tulee huomioida tämänkaltaisia projekteja ohjatessa. Voidaan kuitenkin todeta, että nuorten kokemuksien perusteella Youth as Refugees -videoprojektin tavoitteet nuorten oman äänen kuuluville tulemisesta sekä heidän yhteisönsä tukemisesta toteutuivat.