Opettaja yhteisöllisyyden tukena Ortodoksisessa seminaarissa : systeeminen näkökulma
Pietarinen, Anneli (2010)
Pietarinen, Anneli
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116533
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010120116533
Tiivistelmä
Tutkimuksessa pohdittiin yhteisöllisyyden käsitettä ja mahdollisuuksia vahvistaa yhteisöllisyyttä ortodoksisessa seminaarissa. Ortodoksinen seminaari on lähes 100 teologian yliopisto-opiskelijan soveltavien harjoitusten suorittamispaikka. Keskeinen osa harjoituksista on liturgisia harjoituksia.
Lähtökohtana oli systeemiteorioiden tarjoama viitekehys, jonka mukaan monimutkaisen organisaation on edullista toimia löyhien solujen avulla hajautetussa hallintomallissa. Yhteisöön on mahdollista vaikuttaa vain sisältä pain ja se edellyttää vahvaa yhteistä kulttuuria ja ammatillista identiteettiä.
Suomalainen systeemiäly-käsite esiteltiin työkaluna yhteisön ohjaamiseen toivottuun suuntaan, kohti yhteisöllisyyttä. Systeemiälystä esiin nostettiin mikrokäyttäytyminen sekä systeemidiktatuurin ja haamukäyttäytymisen mallit. Tutkimuksen mukaan seminaarin opettajan on välttämätöntä tuntea systeemiälyn käsitteitä voidakseen välttää haamukäyttäytymistä, mikä seuraa väärästä systeemikäsityksestä.
Tutkimuksen mukaan seminaarin kaltainen opiskelijayhteisö elää ennustamattomasti ja sen ohjaaminen vahvempaa yhteisöllisyyttä kohden edellyttää välillä harkittua viivettä. Seminaariyhteisössä muodostuvien opiskelijasolujen keskinäinen yhteydenpito on tärkeää ja opettajan on tarvittaessa tiivistettävä verkostoa, jotta informaatio kulkee riittävän hyvin.
Ortodoksisen seminaarin vahvuutena systeemiteorioiden näkökulmasta pidettiin selkeää ja voimakasta yhteistä kulttuuria, mikä ilmenee liturgisessa ja hengellisessä elämässä. Ortodoksisen tradition asema kirkon elämässä tukee myös seminaarin yhteisöllisyyden ylläpitämistä.
Lähtökohtana oli systeemiteorioiden tarjoama viitekehys, jonka mukaan monimutkaisen organisaation on edullista toimia löyhien solujen avulla hajautetussa hallintomallissa. Yhteisöön on mahdollista vaikuttaa vain sisältä pain ja se edellyttää vahvaa yhteistä kulttuuria ja ammatillista identiteettiä.
Suomalainen systeemiäly-käsite esiteltiin työkaluna yhteisön ohjaamiseen toivottuun suuntaan, kohti yhteisöllisyyttä. Systeemiälystä esiin nostettiin mikrokäyttäytyminen sekä systeemidiktatuurin ja haamukäyttäytymisen mallit. Tutkimuksen mukaan seminaarin opettajan on välttämätöntä tuntea systeemiälyn käsitteitä voidakseen välttää haamukäyttäytymistä, mikä seuraa väärästä systeemikäsityksestä.
Tutkimuksen mukaan seminaarin kaltainen opiskelijayhteisö elää ennustamattomasti ja sen ohjaaminen vahvempaa yhteisöllisyyttä kohden edellyttää välillä harkittua viivettä. Seminaariyhteisössä muodostuvien opiskelijasolujen keskinäinen yhteydenpito on tärkeää ja opettajan on tarvittaessa tiivistettävä verkostoa, jotta informaatio kulkee riittävän hyvin.
Ortodoksisen seminaarin vahvuutena systeemiteorioiden näkökulmasta pidettiin selkeää ja voimakasta yhteistä kulttuuria, mikä ilmenee liturgisessa ja hengellisessä elämässä. Ortodoksisen tradition asema kirkon elämässä tukee myös seminaarin yhteisöllisyyden ylläpitämistä.