Opinnoissaan erityistä tukea tarvitseva Väinö matkalla yläkouluun
Hartonen, Riitta (2010)
Hartonen, Riitta
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016444
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016444
Tiivistelmä
Kansainvälisten koulututkimusten mukaan suomalainen nuori tietää ja taitaa, pätee ja pärjää opinnoissaan. Tiedollisen osaamisen saavutuksilla on toinenkin puoli. Ne kätkevät taakseen koulussa viihtymättömyyttä ja nuorten henkistä pahoinvointia, jolla on taipumus kasvaa, laajeta ja lopulta räjähtää ihmisten silmille uutisten lööpeissä aika ajoin toistuvina traagisina tekoina. Saavutusten varjoon jäävät myös ne nuoret, jotka eivät edisty opinnoissaan yhtä hyvin kuin toiset ja tarvitsevat erityistä tukea suoriutuakseen ja selviytyäkseen toisten rinnalla yhtä matkaa. Nuoren hiljainen kipu ei näytä tavoittavan ketään ja kuitenkin on aina kysymys ainutkertaisen nuoren ainutkertaisesta tarinasta, jonka edistymisestä koulu ja nuoren vanhemmat kantavat varsin pitkän matkan ajan yhteisen vastuun. Laadullisella menetelmällä toteutetussa tutkimuksessani etsin tietoa alakoulusta yläkouluun tapahtuvan sujuvan siirtymän merkityksestä erityistä tukea tarvitsevan oppilaan kannalta. Selvitän myös alakoulusta yläkouluun siirtymävaiheeseen liittyviä haasteita ja erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tuen tarvetta kahden nuoren, vanhempien ja ala- ja yläkoulun erityisopettajien kokemana. Tutkimukseni tärkeä tavoite on esittää eri tahojen näkökulmia siihen, kuinka nuorta tulisi varustaa, miten vahvistaa ja minkälaista tukea hän tarvitsee tässä siirtymävaiheissa, että tarina voi saada onnellisen lopun ja nuoren elämä löytää väylänsä itsenäiseen ja vastuulliseen aikuisuuteen?
Haastattelututkimuksessani opinnoissaan erityistä tukea tarvitseva nuori toivoo vanhempien ja opettajien järjestävän yhdessä erilaisia tapahtumia. Näin he voisivat tutustua toisiinsa yhdessä tehden ja toimien. Tutkimukseni innoittajana olleen Pyhäselän Väinö- projektin lähtökohtana on ollut alakoulun 5. luokan alusta yläkoulun 7. luokan syksyyn asti opiskella ja harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja erillisissä vanhempainilloissa yhdessä opettajien ja vanhempien kanssa. Sekä Väinö- projektin kehittämistyön että alakoulusta yläkouluun nivelvaiheen keskeisiä kysymyksiä ovat: Tarvittaisiinko ongelmakeskeisen yhteistyön sijaan tai lisäksi hyvissä ajoin aloitettavaa ajan ja voimavarojen satsausta nuoren varustamiseksi muutoksen kohtaamiseen ja positiivisen yhteistyöalustan luomiseen murrosiän mukanaan tuomia haasteita ennakoiden? Voidaanko tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoittelemalla vaikuttaa sujuvaan siirtymiseen alakoulusta yläkouluun, vähentää muutokseen liittyvää pelkoa ja jännitystä ja antaa hyviä selviytymisen eväitä suhteessa uusiin opettajiin ja luokkakavereihin? Näihin kysymyksiin läksin hakemaan vastauksia tekemästäni haastattelututkimuksesta erityisoppilaan, hänen vanhempansa ja erityisopettajien näkemyksistä yläkouluun siirtymävaiheen haasteista ja tuen tarpeesta muutoksen kohtaamisessa.
Tutkimukseni osoittaa, että opinnoissaan erityistä tukea tarvitseva oppilas tarvitsee riittävän varhain aloitettua varustamista muutoksiin, hyötyy mahdollisuudesta edetä opinnoissaan toisten saman ikäisten rinnalla ja tarvitsee hienovaraisesti toteutettua, leimaamatonta tukea. Vuorovaikutustaitojen opettamista, opiskelua ja harjoittelua tulisi määrätietoisesti lisätä kouluopetuksen eri vaiheissa. Kodin ja koulun hyvän yhteistyön turvaaminen lapsen koko koulupolun ajan on yksi keskeinen kehittämisalue ja edellyttää opettajien kouluttamista muun muassa erityisen haastavien kotien ja vuorovaikutus tilanteiden kohtaamiseen.
Haastattelututkimuksessani opinnoissaan erityistä tukea tarvitseva nuori toivoo vanhempien ja opettajien järjestävän yhdessä erilaisia tapahtumia. Näin he voisivat tutustua toisiinsa yhdessä tehden ja toimien. Tutkimukseni innoittajana olleen Pyhäselän Väinö- projektin lähtökohtana on ollut alakoulun 5. luokan alusta yläkoulun 7. luokan syksyyn asti opiskella ja harjoitella tunne- ja vuorovaikutustaitoja erillisissä vanhempainilloissa yhdessä opettajien ja vanhempien kanssa. Sekä Väinö- projektin kehittämistyön että alakoulusta yläkouluun nivelvaiheen keskeisiä kysymyksiä ovat: Tarvittaisiinko ongelmakeskeisen yhteistyön sijaan tai lisäksi hyvissä ajoin aloitettavaa ajan ja voimavarojen satsausta nuoren varustamiseksi muutoksen kohtaamiseen ja positiivisen yhteistyöalustan luomiseen murrosiän mukanaan tuomia haasteita ennakoiden? Voidaanko tunne- ja vuorovaikutustaitoja harjoittelemalla vaikuttaa sujuvaan siirtymiseen alakoulusta yläkouluun, vähentää muutokseen liittyvää pelkoa ja jännitystä ja antaa hyviä selviytymisen eväitä suhteessa uusiin opettajiin ja luokkakavereihin? Näihin kysymyksiin läksin hakemaan vastauksia tekemästäni haastattelututkimuksesta erityisoppilaan, hänen vanhempansa ja erityisopettajien näkemyksistä yläkouluun siirtymävaiheen haasteista ja tuen tarpeesta muutoksen kohtaamisessa.
Tutkimukseni osoittaa, että opinnoissaan erityistä tukea tarvitseva oppilas tarvitsee riittävän varhain aloitettua varustamista muutoksiin, hyötyy mahdollisuudesta edetä opinnoissaan toisten saman ikäisten rinnalla ja tarvitsee hienovaraisesti toteutettua, leimaamatonta tukea. Vuorovaikutustaitojen opettamista, opiskelua ja harjoittelua tulisi määrätietoisesti lisätä kouluopetuksen eri vaiheissa. Kodin ja koulun hyvän yhteistyön turvaaminen lapsen koko koulupolun ajan on yksi keskeinen kehittämisalue ja edellyttää opettajien kouluttamista muun muassa erityisen haastavien kotien ja vuorovaikutus tilanteiden kohtaamiseen.