Kuolema koskettaa : Röntgenhoitajien kokemuksia potilaiden kuolemantapauksista kuvantamistutkimuksissa
Hyyppä, Nina; Ränsi, Veera (2010)
Hyyppä, Nina
Ränsi, Veera
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016314
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016314
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata röntgenhoitajien kokemuksia potilaiden kuolematapauksista kuvantamistutkimuksissa. Tutkimustehtäviä olivat: 1. Miten röntgenhoitajat kokevat potilaan kuolemantapauksen kuvantamistutkimuksissa? 2. Miten röntgenhoitajat kokevat jälkipuinnin potilaan kuolemantapauksen käsittelyssä ja millainen on röntgenhoitajien tuen tarve potilaan kuolemantapauksen jälkeen? Opinnäytetyön tavoitteena oli kerätä yhteistyökumppanille tietoa röntgenhoitajien kokemuksista liittyen potilaiden kuolemantapauksiin sekä mahdollisesta tuen tarpeesta. Opinnäytetyö tehtiin röntgenyksiköissä Pirkanmaan alueella.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin teema-haastattelua käyttäen yksilöhaastatteluna kolmelta Pirkanmaan alueella työskentelevältä röntgenhoitajalta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin deduktiivisella eli teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehys koostui kuolemasta käsitteenä sekä kuoleman roolista osana hoitotyötä, röntgenhoitajan työnkuvasta sekä röntgenhoitajan työn erityispiirteistä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat hoitotyön ja hoitotieteen näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia hoitotyöntekijöiden kokemuksista potilaan kuolemantapauksissa. Opinnäytetyön aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin röntgenhoitajien näkökulmasta.
Tutkimustulosten mukaan röntgenhoitajat kokivat erilaisia tunteita liittyen kuvantamistutkimuksen aikana tapahtuneeseen potilaan kuolemantapaukseen. Aiemmin koettu lähiomaisen kuolemantapaus ei röntgenhoitajien kokemusten mukaan vaikuttanut potilaan kuolemantapaukseen suhtautumiseen. Aiemmin työssä koetut potilaiden kuolemantapaukset sekä työkokemus helpottivat suhtautumista potilaan kuolemantapaukseen kuvantamistutkimuksissa. Potilaan kuolemantapauksen jälkipuinti koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta siihen ei ollut tarjottu mahdollisuutta haastateltavien röntgenhoitajien työyksiköissä. Röntgenhoitajien kokema tuen tarpeen määrä oli vähäinen potilaan kuolemantapauksen jälkeen. Keskeisiksi tuen tarpeen muodoiksi röntgenhoitajat kokivat mahdollisuuden keskustella potilaan kuolemasta sekä mahdollisuuden saada palautetta työtovereilta.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineisto kerättiin teema-haastattelua käyttäen yksilöhaastatteluna kolmelta Pirkanmaan alueella työskentelevältä röntgenhoitajalta. Opinnäytetyön aineisto analysoitiin deduktiivisella eli teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Teoreettinen viitekehys koostui kuolemasta käsitteenä sekä kuoleman roolista osana hoitotyötä, röntgenhoitajan työnkuvasta sekä röntgenhoitajan työn erityispiirteistä. Aikaisemmat tutkimukset aiheesta ovat hoitotyön ja hoitotieteen näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia hoitotyöntekijöiden kokemuksista potilaan kuolemantapauksissa. Opinnäytetyön aihetta ei ole tutkittu aikaisemmin röntgenhoitajien näkökulmasta.
Tutkimustulosten mukaan röntgenhoitajat kokivat erilaisia tunteita liittyen kuvantamistutkimuksen aikana tapahtuneeseen potilaan kuolemantapaukseen. Aiemmin koettu lähiomaisen kuolemantapaus ei röntgenhoitajien kokemusten mukaan vaikuttanut potilaan kuolemantapaukseen suhtautumiseen. Aiemmin työssä koetut potilaiden kuolemantapaukset sekä työkokemus helpottivat suhtautumista potilaan kuolemantapaukseen kuvantamistutkimuksissa. Potilaan kuolemantapauksen jälkipuinti koettiin tärkeäksi ja tarpeelliseksi, mutta siihen ei ollut tarjottu mahdollisuutta haastateltavien röntgenhoitajien työyksiköissä. Röntgenhoitajien kokema tuen tarpeen määrä oli vähäinen potilaan kuolemantapauksen jälkeen. Keskeisiksi tuen tarpeen muodoiksi röntgenhoitajat kokivat mahdollisuuden keskustella potilaan kuolemasta sekä mahdollisuuden saada palautetta työtovereilta.