Yhdessä tehty työ on arvokkaampaa kuin yksin tehty työ : Tapaustutkimus moniammatillisesta työryhmästä
Tolonen, Sofia (2010)
Tolonen, Sofia
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016272
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010113016272
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpää
Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi-diakoni ylempi AMK.
TOLONEN, SOFIA: Yhdessä tehty työ on arvokkaampaa kuin yksin tehty, Tapaustutkimus moniammatillisesta työryhmästä kunnan ja seurakunnan yhteistyössä, 105s.
Järvenpää, lokakuu 2010
Tämä on tutkimus sosiaalityön moniammatillisesta työryhmästä lastensuojelussa. Tässä tutkimuksessa keskitytään moniammatillisen työryhmän yhteistyön ja vuorovaikutuksen aihepiiriin sekä kunnan ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön. Käsittelen moniammatillisuutta sekä sen mahdollisuuksia ja esteitä. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä sosiaalialan moniammatillisisessa työryhmän kohtaamisissa tapahtuu. Sosiaali- ja terveysalalla moniammatillisesta yhteistyöstä on tullut yhä itsestään selvempi osa työkäytäntöä, myös seurakunnat ovat aktivoituneet yhteistyöhön sosiaali- ja terveystoimen kentällä. Keskeisintä moniammatillisessa yhteistyössä on asiantuntijoiden rajoja ylittävä keskustelu, yhteistyö ja jäsenten keskinäinen kunnioitus.
Tutkimus toteutettiin yhdeksän kuukautta kestävässä projektissa, jossa työryhmän jäsenet työskentelivät ohjaajina päihdeongelmasta kärsiville perheille suunnatussa vertaisryhmätoiminnassa. Moniammatillisessa yhteistyössä korostuvat asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylitykset sekä verkostojen huomioon ottaminen.
Tutkielman empirialähtöinen aineisto on kerätty luonnollisessa institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Aineistot on kerätty havainnoimalla ja nauhoittamalla työryhmän istuntoja ja työnohjausistuntoja sekä tutkimuspäiväkirjaa kirjoittamalla. Tutkimuksen aineisto keskittyy työntekijöihin eikä asiakkaisiin. Tutkijana olen osallistunut työryhmän työskentelyyn perheiden parissa sekä toiminut siinä osallistuvana havainnoijana. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen konstruktionismin periaatteet, jossa keskeisiä ovat kulttuurilliset merkitykset ja toiminta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt vuorovaikutukseen soveltavaa diskurssianalyysiä. Havainnointiaineiston analyysissä esittelen puhetapoja, jotka tulevat esiin työryhmän työskentelyssä ja kuvaavat suhdetta moniammatilliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutussuhteisiin.
Tutkimuksessa pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini, jotka koskevat moniammatillista yhteistyötä ja jäsenten välisiä vuorovaikutussuhteita sekä vallan ilmenemistä työryhmän yhteistyössä. Kysyn myös, mikä on seurakunnan diakoniatyön positio ja luonne sosiaali- terveysalan moniammatillisessa yhteistyöryhmässä. Lisäksi olen kiinnostunut, miten lapsilähtöisyys ilmenee työryhmässä.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voin todeta, että vaikka lähtökohdat moniammatilliselle työlle ovat olemassa, niin toimivan rajoja ylittävä keskustelu, yhteistyö ja vuorovaikutussuhteen syntyminen ei ole arkitodellisuudessa itsestään selvyys. Tämän tutkimuksen valossa moniammatillinen rajoja ylittävä yhteistyö toimi ristiriitaisesti. Vuorovaikutussuhteissa halutaan painottaa dialogisuutta, jossa korostetaan tasavertaisuutta ja avoimuutta. Sen onnistumisen edellytyksenä on työryhmän jäsenten kyky toimia sekä yksilöllisesti omassa ammatti-identiteetissään ja samaan aikaan yhteisöllisesti. Pystyäkseen toimimaan moniammatillisessa yhteistyössä yksilön tulisi olla vahva omassa ammatillisuudessaan. Vasta tämän jälkeen on mahdollisuus toimia dialogisessa vuorovaikutussuhteessa muiden kanssa.
Tutkimuksessa ilmenee, että yhteistyötä rajoitti kielteinen asenne diakoniatyön hengelliseen ulottuvuuteen ja sen näkyminen työskentelyssä kiellettiin. Näin työryhmän jäsenten erityistietoutta ja asiantuntijuutta ei osattu hyödyntää kokonaisuudessaan. Työryhmän yhteistyötä hankaloittivat jatkuva kiire ja yhteisen ajan löytyminen kommunikaatiolle ja työn suunnittelulle, jotka ovat edellytyksenä moniammatillisen yhteistyön onnistumiseksi. Työryhmän toiminnan perusajatuksena oli lapsilähtöisyys. Lapsen etu linkittyi vahvasti työryhmän keskusteluissa ja asiantuntijuudessa. Asiakaslähtöisyyttä (lapsilähtöisyyttä) voidaan pitää yhdestä tärkeimmistä lähtökohdista moniammatillisessa yhteistyössä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Järvenpää
Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi-diakoni ylempi AMK.
TOLONEN, SOFIA: Yhdessä tehty työ on arvokkaampaa kuin yksin tehty, Tapaustutkimus moniammatillisesta työryhmästä kunnan ja seurakunnan yhteistyössä, 105s.
Järvenpää, lokakuu 2010
Tämä on tutkimus sosiaalityön moniammatillisesta työryhmästä lastensuojelussa. Tässä tutkimuksessa keskitytään moniammatillisen työryhmän yhteistyön ja vuorovaikutuksen aihepiiriin sekä kunnan ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön. Käsittelen moniammatillisuutta sekä sen mahdollisuuksia ja esteitä. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, mitä sosiaalialan moniammatillisisessa työryhmän kohtaamisissa tapahtuu. Sosiaali- ja terveysalalla moniammatillisesta yhteistyöstä on tullut yhä itsestään selvempi osa työkäytäntöä, myös seurakunnat ovat aktivoituneet yhteistyöhön sosiaali- ja terveystoimen kentällä. Keskeisintä moniammatillisessa yhteistyössä on asiantuntijoiden rajoja ylittävä keskustelu, yhteistyö ja jäsenten keskinäinen kunnioitus.
Tutkimus toteutettiin yhdeksän kuukautta kestävässä projektissa, jossa työryhmän jäsenet työskentelivät ohjaajina päihdeongelmasta kärsiville perheille suunnatussa vertaisryhmätoiminnassa. Moniammatillisessa yhteistyössä korostuvat asiakaslähtöisyys, tiedon ja eri näkökulmien kokoaminen yhteen, vuorovaikutustietoinen yhteistyö, rajojen ylitykset sekä verkostojen huomioon ottaminen.
Tutkielman empirialähtöinen aineisto on kerätty luonnollisessa institutionaalisessa vuorovaikutustilanteessa. Aineistot on kerätty havainnoimalla ja nauhoittamalla työryhmän istuntoja ja työnohjausistuntoja sekä tutkimuspäiväkirjaa kirjoittamalla. Tutkimuksen aineisto keskittyy työntekijöihin eikä asiakkaisiin. Tutkijana olen osallistunut työryhmän työskentelyyn perheiden parissa sekä toiminut siinä osallistuvana havainnoijana. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat sosiaalisen konstruktionismin periaatteet, jossa keskeisiä ovat kulttuurilliset merkitykset ja toiminta. Aineiston analyysissä olen käyttänyt vuorovaikutukseen soveltavaa diskurssianalyysiä. Havainnointiaineiston analyysissä esittelen puhetapoja, jotka tulevat esiin työryhmän työskentelyssä ja kuvaavat suhdetta moniammatilliseen yhteistyöhön ja vuorovaikutussuhteisiin.
Tutkimuksessa pyrin vastaamaan tutkimuskysymyksiini, jotka koskevat moniammatillista yhteistyötä ja jäsenten välisiä vuorovaikutussuhteita sekä vallan ilmenemistä työryhmän yhteistyössä. Kysyn myös, mikä on seurakunnan diakoniatyön positio ja luonne sosiaali- terveysalan moniammatillisessa yhteistyöryhmässä. Lisäksi olen kiinnostunut, miten lapsilähtöisyys ilmenee työryhmässä.
Tutkimuksen keskeisenä tuloksena voin todeta, että vaikka lähtökohdat moniammatilliselle työlle ovat olemassa, niin toimivan rajoja ylittävä keskustelu, yhteistyö ja vuorovaikutussuhteen syntyminen ei ole arkitodellisuudessa itsestään selvyys. Tämän tutkimuksen valossa moniammatillinen rajoja ylittävä yhteistyö toimi ristiriitaisesti. Vuorovaikutussuhteissa halutaan painottaa dialogisuutta, jossa korostetaan tasavertaisuutta ja avoimuutta. Sen onnistumisen edellytyksenä on työryhmän jäsenten kyky toimia sekä yksilöllisesti omassa ammatti-identiteetissään ja samaan aikaan yhteisöllisesti. Pystyäkseen toimimaan moniammatillisessa yhteistyössä yksilön tulisi olla vahva omassa ammatillisuudessaan. Vasta tämän jälkeen on mahdollisuus toimia dialogisessa vuorovaikutussuhteessa muiden kanssa.
Tutkimuksessa ilmenee, että yhteistyötä rajoitti kielteinen asenne diakoniatyön hengelliseen ulottuvuuteen ja sen näkyminen työskentelyssä kiellettiin. Näin työryhmän jäsenten erityistietoutta ja asiantuntijuutta ei osattu hyödyntää kokonaisuudessaan. Työryhmän yhteistyötä hankaloittivat jatkuva kiire ja yhteisen ajan löytyminen kommunikaatiolle ja työn suunnittelulle, jotka ovat edellytyksenä moniammatillisen yhteistyön onnistumiseksi. Työryhmän toiminnan perusajatuksena oli lapsilähtöisyys. Lapsen etu linkittyi vahvasti työryhmän keskusteluissa ja asiantuntijuudessa. Asiakaslähtöisyyttä (lapsilähtöisyyttä) voidaan pitää yhdestä tärkeimmistä lähtökohdista moniammatillisessa yhteistyössä.