Omaishoitajien vapaapäivien käyttökokemuksia ja toiveita muistisairaiden intervallihoidosta Järvi-Pohjanmaalla : ”Muutenhan minä oisin kuin pussissa täällä”
Palomäki, Hilkka (2010)
Palomäki, Hilkka
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916219
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä omaishoitajien kokemuksia muistisairaiden hoidettavien intervallihoidosta lakisääteisten vapaapäivien aikana. Tutkimus toteutettiin Järvi-Pohjanmaan alueella. Lisäksi tietoa haluttiin vapaapäivien merkityksestä omaishoitajille ja syistä, miksi vapaapäiviä jätetään käyttämättä.
Tutkimusmenetelmänä oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen menetelmä. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Kyselylomakkeella hankittiin tietoa vapaapäivien käyttämättömyyden syistä, vapaa-ajan merkityksestä ja toiveista hoidon järjestämisessä.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että vapaapäivät antavat omaishoitajille mahdollisuuden lepoon, aikaa hoitaa asioita ja mahdollisuuden harrastaa. Tutkimus osoitti, että intervallihoitoa käytetään vähän, koska paikkoja on niukasti tarjolla ja hoitojaksoa ei ole mahdollista saada tarvittaessa. Intervallihoitopaikkojen riittävyys ja tarkoituksenmukaisuus vaativat parannusta. Hoidon suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus eivät toteudu ja haastetta riittää myös omaishoitajan tukemisessa ja huomioimisessa yhteistyökumppanina.
Tutkimusmenetelmänä oli sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen menetelmä. Laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla. Kyselylomakkeella hankittiin tietoa vapaapäivien käyttämättömyyden syistä, vapaa-ajan merkityksestä ja toiveista hoidon järjestämisessä.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että vapaapäivät antavat omaishoitajille mahdollisuuden lepoon, aikaa hoitaa asioita ja mahdollisuuden harrastaa. Tutkimus osoitti, että intervallihoitoa käytetään vähän, koska paikkoja on niukasti tarjolla ja hoitojaksoa ei ole mahdollista saada tarvittaessa. Intervallihoitopaikkojen riittävyys ja tarkoituksenmukaisuus vaativat parannusta. Hoidon suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus eivät toteudu ja haastetta riittää myös omaishoitajan tukemisessa ja huomioimisessa yhteistyökumppanina.