Kuljettamatta jätetyn rintakipupotilaan ja hänen omaistensa ohjaaminen : potilasohjeen kehittäminen
Kumpulainen, Katri; Räty, Anni (2010)
Kumpulainen, Katri
Räty, Anni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
sairaankuljettajatAll rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916121
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa vuonna 2007 alkanutta Työikäisen sydänpotilaan ja hänen perheensä sekä hoidonantajan ohjaaminen -hanketta. Hankkeen tarkoitus on kehittää sydänpotilaan ja hänen perheensä sekä hoidonantajien saamaa ohjausta ja ohjauskäytänteitä sisällön ja rakenteen osalta. Osa-hankkeen yhteistyökumppanina toimii Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitos. Opinnäytetyössä kuvataan tietoa, jota tarvitaan sydänpotilaan kuljettamatta jättämisen pää-töksenteossa sekä kuljettamatta jätetyn sydänpotilaan ohjaamisessa. Opinnäytetyössä tuotettiin potilasohje kuljettamatta jätettävälle sydänpotilaalle sekä hänen omaisilleen. Potilasohjeen tavoitteena on lisätä potilaan ymmärrystä sydänsairauden aiheuttamista oireista ja kuljettamatta jättämisen perusteluista. Potilasohje tulee Länsi-Uudenmaan Pelastuslaitoksen käyttöön. Opinnäytetyön tietoperusta on kerätty systemaattisella tiedonhaulla sekä käsihaulla Metropolia Ammattikorkeakoulun maksuttomista tietokannoista ja kirjastosta. Tietoperusta koostuu 21 kotimaisesta ja ulkomaisesta tutkimuksesta sekä ensihoidon koulutusohjelman oppikirja-materiaalista. Sydänpotilaalla tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan diagnosoitua, kroonista sydänsairautta sairastavaa potilasta, jolla on toistuvia rintakipukohtauksia. Ensihoitaja tarvitsee sydänpotilaan kuljettamatta jättämisen päätöksenteossa monialaista tietoa muun muassa sydämen fysiologiasta, sydänsairauksista ja niiden oireista sekä lääkehoidosta. Rintakipu on aina epäspesifi oire ja vaatii tarkempaa tutkimusta ja selvittelyä vakavampien sydäntapahtumien poissulkemiseksi. Ohjaus kuuluu olennaisena hoitotyön kokonaisuuteen, ja ensihoitajalta vaaditaan erityisen hyvää ohjausosaamista hoitokontaktien lyhyyden vuoksi. Ohjaustaitojen kehittämisellä voidaan parantaa potilaan tiedonsaantia sekä ohjauksen laatua ensihoidossa. Kirjallinen ohje tukee hoitajien antamaa suullista ohjausta ja antaa potilaalle selkeän toimintamallin sydänoireiden ilmaantuessa. Potilasohjeen toimivuus pystytään arvioimaan vasta käytännön hoitotyössä. Jatkotutkimuksena voisikin kehittää potilasohjeen toimivuutta arvioivan mittarin sekä kokonaan uuden ohjeen, joka on suunnattu kroonisista rytmihäiriöistä kärsiville potilaille.