Diakoniatyön hyvä avustuskäytäntö : Esimerkkinä Turun arkkihiippakunnan seurakunnat
Rautiainen, Minna (2010)
Rautiainen, Minna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916118
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916118
Tiivistelmä
Rautiainen, Minna. Diakoniatyön hyvä avustuskäytäntö. Esimerkkinä Turun arkkihiippakunnan seurakunnat. Pori, syksy 2010, 84 sivua, 5 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Sosionomi (ylempi AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Turun arkkihiippakunnan seurakuntien diakoniatyön hyvä avustuskäytäntö sekä selvittää diakoniatyöntekijöiden mahdollisuuksia avustusasiakkaiden sosiaalisesti oikeudenmukaiseen kohteluun. Taloudellinen avustaminen on osa ihmisten kokonaisvaltaista kohtaamista diakoniatyössä.
Opinnäytetyössä käytettiin tausta-aineistoina vuosien 2007 - 2009 Turun arkkihiippakunnan seurakuntien avustustoimintaa koskevia tilastoja. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2010 arkkihiippakunnan seurakuntien (N=61) diakoniatyölle tehdyllä lomakekyselyllä. Kyselyyn vastasi 36 seurakuntaa (59 %). Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin apuna tilastollisen tietojenkäsittelyn SPSS–ohjelmistoa. Tutkimuksessa hyödynnettiin sosiaalialan hyvän käytännön kehittämisen perusteita.
Aineiston (n=36) perusteella 29 seurakunnassa (80,6 %) oli Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön suosituksia hyvin vastaavat avustusohjeet. Avustuksista päät-tivät diakoniatyöntekijät 33 seurakunnassa (91,7 %). Avustamiseen varatut määrärahat vaihtelivat vuosina 2007 - 2009 välillä 0,00 – 3,00 euroa asukasta kohden. Keskimääräinen avustusmääräraha nousi 0,62 eurosta 0,86 euroon asukasta kohden. Hiippakunnan ja kirkon diakoniarahastoista seurakunnat saivat avustuksia 23 (2007), 32 (2008) ja 56 (2009) kertaa. Yhteisvastuukeräyksen seurakuntaosuus käytettiin paikalliseen avustustoimintaan enimmillään 20 seurakunnassa (55,6 %). Ilman avustusmäärärahoja olleet seurakunnat (1-2 seurakuntaa, 2,8 – 5,6 %) eivät käyttäneet Yhteisvastuukeräyksen seurakuntaosuuttaan avustustoimintaan.
Kuvaus diakoniatyön hyvästä avustuskäytännöstä ja mahdollisuudet avustusasiakkaiden oikeudenmukaiseen kohteluun löytyivät saadusta aineistosta. Tulokset ovat yleistettävissä Turun arkkihiippakunnan seurakuntiin. Arkkihiippakunnan ja koko kirkon tasolla yhtenäisen avustuskäytännön kehittäminen edellyttää seurakuntien nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Asiasanat: diakoniatyö, avustustoiminta, käytäntö, oikeudenmukaisuus, kvantitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Terveyden edistämisen koulutusohjelma. Sosionomi (ylempi AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata Turun arkkihiippakunnan seurakuntien diakoniatyön hyvä avustuskäytäntö sekä selvittää diakoniatyöntekijöiden mahdollisuuksia avustusasiakkaiden sosiaalisesti oikeudenmukaiseen kohteluun. Taloudellinen avustaminen on osa ihmisten kokonaisvaltaista kohtaamista diakoniatyössä.
Opinnäytetyössä käytettiin tausta-aineistoina vuosien 2007 - 2009 Turun arkkihiippakunnan seurakuntien avustustoimintaa koskevia tilastoja. Varsinainen tutkimusaineisto kerättiin keväällä 2010 arkkihiippakunnan seurakuntien (N=61) diakoniatyölle tehdyllä lomakekyselyllä. Kyselyyn vastasi 36 seurakuntaa (59 %). Tutkimusote oli kvantitatiivinen ja aineiston analysoinnissa käytettiin apuna tilastollisen tietojenkäsittelyn SPSS–ohjelmistoa. Tutkimuksessa hyödynnettiin sosiaalialan hyvän käytännön kehittämisen perusteita.
Aineiston (n=36) perusteella 29 seurakunnassa (80,6 %) oli Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön suosituksia hyvin vastaavat avustusohjeet. Avustuksista päät-tivät diakoniatyöntekijät 33 seurakunnassa (91,7 %). Avustamiseen varatut määrärahat vaihtelivat vuosina 2007 - 2009 välillä 0,00 – 3,00 euroa asukasta kohden. Keskimääräinen avustusmääräraha nousi 0,62 eurosta 0,86 euroon asukasta kohden. Hiippakunnan ja kirkon diakoniarahastoista seurakunnat saivat avustuksia 23 (2007), 32 (2008) ja 56 (2009) kertaa. Yhteisvastuukeräyksen seurakuntaosuus käytettiin paikalliseen avustustoimintaan enimmillään 20 seurakunnassa (55,6 %). Ilman avustusmäärärahoja olleet seurakunnat (1-2 seurakuntaa, 2,8 – 5,6 %) eivät käyttäneet Yhteisvastuukeräyksen seurakuntaosuuttaan avustustoimintaan.
Kuvaus diakoniatyön hyvästä avustuskäytännöstä ja mahdollisuudet avustusasiakkaiden oikeudenmukaiseen kohteluun löytyivät saadusta aineistosta. Tulokset ovat yleistettävissä Turun arkkihiippakunnan seurakuntiin. Arkkihiippakunnan ja koko kirkon tasolla yhtenäisen avustuskäytännön kehittäminen edellyttää seurakuntien nykyistä tiiviimpää yhteistyötä.
Asiasanat: diakoniatyö, avustustoiminta, käytäntö, oikeudenmukaisuus, kvantitatiivinen tutkimus