Aikuisen läsnäolo lasten siirtymätilanteissa päiväkodissa
Fagerholm, Oona; Seppälä, Leni (2010)
Fagerholm, Oona
Seppälä, Leni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615776
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112615776
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme toteutettiin VKK-Metro-hankkeessa mukana olevassa tutkimuspäiväkodissa. Työmme tavoitteena oli selvittää aikuisen läsnäoloa lasten siirtymätilanteissa ja miten aikuinen ottaa toiminnassaan huomioon lähikehityksen vyöhykkeen lasten kannalta. Aihe muotoutui yhdessä päiväkodinjohtajan ja henkilökunnan kanssa keskustellen ja miettien.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty havainnoimalla. Havaintojen koonnissa käytettiin myös määrällisiä menetelmiä, sillä havainnot on koottu nu-meeriseen muotoon Excel-taulukkoon. Havainnointeja oli yhteensä 50, jotka kaikki tehtiin ilta-päiväulkoilun pukemistilanteissa. Havainnoinnin kohteena olivat 3 - 5–vuotiaiden ryhmien las-tentarhanopettajat ja lastenhoitajat.
Teoriana opinnäytetyössämme käytimme pääasiassa lähikehityksen vyöhykkeen teoriaa ja Aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen lapsen kanssa -asteikkoa (Adult Engagement Scale). Lähikehityksen vyöhyke on Vygotskin teoria, jossa lasta autetaan kehittymään aikuisen toiminnan avulla, esimerkiksi jakamalla ongelma pienempiin osiin ja auttamalla lasta hahmottamaan ongelman olennaiset piirteet. Aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen lapsen kanssa -asteikossa on kolme osaa, sensitiivisyys, aktivointi ja autonomia, jotka on kaikki jaettu viisiportaisiin arviointitaulukoihin. Sensitiivisyys on aikuisen herkkyyttä lapsen tunnetiloihin ja kykyä vastata niihin. Aktivointi pitää sisällään aikuisen kyvyn motivoida lasta ja rikastuttaa tämän toimintaa. Autonomia puolestaan mittaa aikuisen kykyä tukea lapsen itsenäisyyttä. Aikuisen läsnäolo erilaisissa tilanteissa on tärkeää, sillä se mahdollistaa aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen. Läsnäolo auttaa aikuista myös tunnistamaan lapsen avun- ja tuentarpeet.
Tuloksien mukaan havainnoitavat olivat tilanteissa hyvin läsnä niin sensitiivisyyden, aktivoinnin ja autonomian tasoilla ja toimivat siten, että he tukivat lähikehityksen vyöhykettä. Haasteelliseksi osoittautui kehuminen sekä se, ettei aikuinen ryhtynyt auttamaan lasta pukemisessa liian nopeasti. Aikuiset katsoivat lasta, yrittivät luoda ympärilleen positiivisen ilmapiirin, laskeutuivat fyysisesti lapsen tasolle ja tarttuivat lasten vuorovaikutusaloitteisiin. Lasta kannustettiin yrittämään asioita itse, lasten annettiin keskustella myös keskenään ja lapselle suotiin mahdollisuus tehdä omia valintoja sekä ratkaista asioita itse. Aikuiset osasivat myös käyttää erilaisia toimintatapoja erilaisten lasten kanssa ja huomioida lapsen avuntarpeet hyvin.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto on kerätty havainnoimalla. Havaintojen koonnissa käytettiin myös määrällisiä menetelmiä, sillä havainnot on koottu nu-meeriseen muotoon Excel-taulukkoon. Havainnointeja oli yhteensä 50, jotka kaikki tehtiin ilta-päiväulkoilun pukemistilanteissa. Havainnoinnin kohteena olivat 3 - 5–vuotiaiden ryhmien las-tentarhanopettajat ja lastenhoitajat.
Teoriana opinnäytetyössämme käytimme pääasiassa lähikehityksen vyöhykkeen teoriaa ja Aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen lapsen kanssa -asteikkoa (Adult Engagement Scale). Lähikehityksen vyöhyke on Vygotskin teoria, jossa lasta autetaan kehittymään aikuisen toiminnan avulla, esimerkiksi jakamalla ongelma pienempiin osiin ja auttamalla lasta hahmottamaan ongelman olennaiset piirteet. Aikuisen sitoutuminen vuorovaikutukseen lapsen kanssa -asteikossa on kolme osaa, sensitiivisyys, aktivointi ja autonomia, jotka on kaikki jaettu viisiportaisiin arviointitaulukoihin. Sensitiivisyys on aikuisen herkkyyttä lapsen tunnetiloihin ja kykyä vastata niihin. Aktivointi pitää sisällään aikuisen kyvyn motivoida lasta ja rikastuttaa tämän toimintaa. Autonomia puolestaan mittaa aikuisen kykyä tukea lapsen itsenäisyyttä. Aikuisen läsnäolo erilaisissa tilanteissa on tärkeää, sillä se mahdollistaa aikuisen ja lapsen välisen vuorovaikutuksen. Läsnäolo auttaa aikuista myös tunnistamaan lapsen avun- ja tuentarpeet.
Tuloksien mukaan havainnoitavat olivat tilanteissa hyvin läsnä niin sensitiivisyyden, aktivoinnin ja autonomian tasoilla ja toimivat siten, että he tukivat lähikehityksen vyöhykettä. Haasteelliseksi osoittautui kehuminen sekä se, ettei aikuinen ryhtynyt auttamaan lasta pukemisessa liian nopeasti. Aikuiset katsoivat lasta, yrittivät luoda ympärilleen positiivisen ilmapiirin, laskeutuivat fyysisesti lapsen tasolle ja tarttuivat lasten vuorovaikutusaloitteisiin. Lasta kannustettiin yrittämään asioita itse, lasten annettiin keskustella myös keskenään ja lapselle suotiin mahdollisuus tehdä omia valintoja sekä ratkaista asioita itse. Aikuiset osasivat myös käyttää erilaisia toimintatapoja erilaisten lasten kanssa ja huomioida lapsen avuntarpeet hyvin.