Romanityön mahdollisuudet ja haasteet diakoniatyössä
Kallio, Heidi; Mustonen-Gyasi, Johanna (2010)
Kallio, Heidi
Mustonen-Gyasi, Johanna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515705
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515705
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää, millaista diakoniatyöntekijät näkivät työn romanien parissa olevan omassa seurakunnassaan. Halusimme tietää, onko romanien kanssa tehtävä työ erilaista kuin valtaväestön parissa tehtävä työ. Lisäksi tahdoimme tutkia romanien ja valtaväestön väliseen mielekkääseen kohtaamiseen liittyviä asioita. Tarkoituksena oli myös ottaa selvää, miten merkittävää romanien ja valtaväestön vuorovaikutus diakoniatyössä on.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin Webropolin kautta kyselytutkimuksena Tampereen seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien diakoniatyössä oleville diakoniatyöntekijöiltä. Kohderyhmään kuuluu 50 diakoniatyöntekijää, joista 10 työntekijää vastasi kyselyyn. Vastanneista 7 on työskennellyt diakoniatyössä yli 13 vuotta. Taustatiedot kysyimme strukturoituina kysymyksinä, muuten käytimme avoimia kysymyksiä. Analysoimme saamaamme aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen seurakunta yhtymän ja TamRoma ry:n kanssa.
Jokainen vastaaja määrittää romanityötä ja sen merkitystä omasta työalastaan käsin. Romanityö voidaan nähdä perusdiakoniatyönä, romanityötä tekevän diakonin erityisdiakonia työnä tai eri tahojen välisenä yhteistyötoimintana. Romanien tapaamistiheys vaihtelee, romaneja tavataan joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Tutkimuksemme mukaan diakoniatyöntekijälle yleisin paikka kohdata romaneja on vastaanotto. Romaneja kaiken kaikkiaan kohdataan monenlaisissa yhteyksissä ja erilaisissa rooleissa. Romanien parissa tehtävä työ ei suoranaisesti vaikuta poikkeavan valtaväestön parissa tehtävästä työstä muutoin työntekijän asenteen ja kokemusten kannalta. Kulttuurilla on myös vaikutusta kohtaamisiin. Useimmat diakoniatyöntekijät haluavat kohdata romanit samalla tavoin kuin muutkin ihmiset. Arvopohjalla ja yhdistävien asioiden huomaamisella on suuri merkitys kohtaamisiin suhtautumisessa.
Romanityössä haasteelliseksi koetuissa kohtaamisissa suurin osa haasteista näyttää olevan samanlaisia kuin valtaväestönkin kanssa. On myös selkeästi kulttuuriin liittyviä haasteita. Tiedon merkitys on osoittautunut merkittäväksi. Molemminpuolinen kulttuurien tuntemus ja kunnioitus nousevat tärkeiksi asioiksi kohtaamisten sujumisen kannalta. Jokaisella työntekijällä on tiedossa jokin kanava, minkä kautta he voivat tarvittaessa saada lisä tietoa. Vuorovaikutuksen suhteen tärkeimmäksi asiaksi nousee vastavuoroisuus, se tekee kohtaamisista onnistuneita. Vastavuoroisuus edellyttää saman arvoisuutta ja motivaatiota kanssakäymiseen. Diakoniatyöntekijät haluavat kehittää romanityössä tiedonsiirtoon ja asenneilmapiiriin liittyviä asioita.
Tutkimuksemme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin Webropolin kautta kyselytutkimuksena Tampereen seurakuntayhtymän ja sen seurakuntien diakoniatyössä oleville diakoniatyöntekijöiltä. Kohderyhmään kuuluu 50 diakoniatyöntekijää, joista 10 työntekijää vastasi kyselyyn. Vastanneista 7 on työskennellyt diakoniatyössä yli 13 vuotta. Taustatiedot kysyimme strukturoituina kysymyksinä, muuten käytimme avoimia kysymyksiä. Analysoimme saamaamme aineistoa aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen seurakunta yhtymän ja TamRoma ry:n kanssa.
Jokainen vastaaja määrittää romanityötä ja sen merkitystä omasta työalastaan käsin. Romanityö voidaan nähdä perusdiakoniatyönä, romanityötä tekevän diakonin erityisdiakonia työnä tai eri tahojen välisenä yhteistyötoimintana. Romanien tapaamistiheys vaihtelee, romaneja tavataan joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti. Tutkimuksemme mukaan diakoniatyöntekijälle yleisin paikka kohdata romaneja on vastaanotto. Romaneja kaiken kaikkiaan kohdataan monenlaisissa yhteyksissä ja erilaisissa rooleissa. Romanien parissa tehtävä työ ei suoranaisesti vaikuta poikkeavan valtaväestön parissa tehtävästä työstä muutoin työntekijän asenteen ja kokemusten kannalta. Kulttuurilla on myös vaikutusta kohtaamisiin. Useimmat diakoniatyöntekijät haluavat kohdata romanit samalla tavoin kuin muutkin ihmiset. Arvopohjalla ja yhdistävien asioiden huomaamisella on suuri merkitys kohtaamisiin suhtautumisessa.
Romanityössä haasteelliseksi koetuissa kohtaamisissa suurin osa haasteista näyttää olevan samanlaisia kuin valtaväestönkin kanssa. On myös selkeästi kulttuuriin liittyviä haasteita. Tiedon merkitys on osoittautunut merkittäväksi. Molemminpuolinen kulttuurien tuntemus ja kunnioitus nousevat tärkeiksi asioiksi kohtaamisten sujumisen kannalta. Jokaisella työntekijällä on tiedossa jokin kanava, minkä kautta he voivat tarvittaessa saada lisä tietoa. Vuorovaikutuksen suhteen tärkeimmäksi asiaksi nousee vastavuoroisuus, se tekee kohtaamisista onnistuneita. Vastavuoroisuus edellyttää saman arvoisuutta ja motivaatiota kanssakäymiseen. Diakoniatyöntekijät haluavat kehittää romanityössä tiedonsiirtoon ja asenneilmapiiriin liittyviä asioita.