EI ENÄÄ MUUREJA VÄLILLÄMME : Lasten ajatuksia isästä ja isyydestä isän ollessa vankilassa
Mäkiniemi, Anne-Mari (2010)
Mäkiniemi, Anne-Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515704
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515704
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Mäkiniemi Anne-Mari. Ei enää muureja välillämme. Lasten ajatuksia isästä ja isyydestä isän ollessa vankilassa. Diak Länsi, Pori, syksy 2010, 77 s., 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä kuvattiin lasten ajatuksia isästä ja isyydestä, kun isä on vankilassa. Lapsilähtöinen tutkimus painottui erityisissä perheolosuhteissa elävän lapsen ja isän tai isäpuolen vuorovaikutuksen kuvauksiin. Tavoitteena oli kehittää myös isän ja lapsen välistä vuorovaikutusta tukevaa toimintaa, vertaistukea sekä yhteistyötä vankien perheitä tukevassa työssä.
Teoriaosuus perustuu Vanhemmuuden roolikarttaan ja Leena Valkosen väitöskirjaan Millainen on hyvä äiti tai isä. Tässä tutkimuksessa teoriaa sovellettiin vankien perheiden lasten kontekstiin. Kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin voimauttavaa valokuva-albumityöskentelyä yhdistettynä yksilöhaastattelututkimukseen. Menetelmällä saadusta aineistosta muodostui mahdollisimman autenttisia, lapsilähtöisiä isyyskuvia, jotka luokiteltiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimukseen osallistui 12 vuotta täyttäneitä lapsia, jotka olivat osallistuneet jossakin elämänsä vaiheessa vankien perheiden vertaistukitoimintaan. Lasten sekä heidän perheidensä yksityisyyden suojaamiseksi tutkimuksesta on poistettu tiedot, joista perheiden henkilöllisyys voitaisiin tunnistaa.
Tutkimustulosten merkittävyys pohjautuu ensisijaisesti kontekstiin, jossa haastateltavat elivät. Opinnäytetyön lapsilähtöiset isä- ja isyysajatukset ovat siten tutkimustulos jo itsessään. Lasten vanhemmuuskäsitykset eivät poikenneet merkittävästi teorian vanhemmuuskäsityksistä. Isä kelpasi lapselle omana itsenään. Silti lapsi toivoi isältään sitoutunutta vanhemmuutta olosuhteista ja isän tekemästä rikoksesta huolimatta.
Vankien perheitä tukevassa työssä tuleekin ponnekkaammin tiedostaa lapsen oikeudet ja työskennellä niiden puolesta. Lasten isiä tulee myös auttaa suuntaamaan voimavarojaan lapsen tarpeiden mukaisesti. Tutkimuksen näkökulmia voidaan hyödyntää erityisesti tilanteissa, joissa lapsen ääni uhkaa muutoin jäädä aikuisten asiantuntijuuden varjoon.
Asiasanat: isä, isyys, vankila, lapsilähtöisyys, vertaistuki, vanhemmuuden roolikartta, voimauttava valokuva, laadullinen tutkimus
Mäkiniemi Anne-Mari. Ei enää muureja välillämme. Lasten ajatuksia isästä ja isyydestä isän ollessa vankilassa. Diak Länsi, Pori, syksy 2010, 77 s., 7 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Opinnäytetyössä kuvattiin lasten ajatuksia isästä ja isyydestä, kun isä on vankilassa. Lapsilähtöinen tutkimus painottui erityisissä perheolosuhteissa elävän lapsen ja isän tai isäpuolen vuorovaikutuksen kuvauksiin. Tavoitteena oli kehittää myös isän ja lapsen välistä vuorovaikutusta tukevaa toimintaa, vertaistukea sekä yhteistyötä vankien perheitä tukevassa työssä.
Teoriaosuus perustuu Vanhemmuuden roolikarttaan ja Leena Valkosen väitöskirjaan Millainen on hyvä äiti tai isä. Tässä tutkimuksessa teoriaa sovellettiin vankien perheiden lasten kontekstiin. Kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmänä käytettiin voimauttavaa valokuva-albumityöskentelyä yhdistettynä yksilöhaastattelututkimukseen. Menetelmällä saadusta aineistosta muodostui mahdollisimman autenttisia, lapsilähtöisiä isyyskuvia, jotka luokiteltiin sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimukseen osallistui 12 vuotta täyttäneitä lapsia, jotka olivat osallistuneet jossakin elämänsä vaiheessa vankien perheiden vertaistukitoimintaan. Lasten sekä heidän perheidensä yksityisyyden suojaamiseksi tutkimuksesta on poistettu tiedot, joista perheiden henkilöllisyys voitaisiin tunnistaa.
Tutkimustulosten merkittävyys pohjautuu ensisijaisesti kontekstiin, jossa haastateltavat elivät. Opinnäytetyön lapsilähtöiset isä- ja isyysajatukset ovat siten tutkimustulos jo itsessään. Lasten vanhemmuuskäsitykset eivät poikenneet merkittävästi teorian vanhemmuuskäsityksistä. Isä kelpasi lapselle omana itsenään. Silti lapsi toivoi isältään sitoutunutta vanhemmuutta olosuhteista ja isän tekemästä rikoksesta huolimatta.
Vankien perheitä tukevassa työssä tuleekin ponnekkaammin tiedostaa lapsen oikeudet ja työskennellä niiden puolesta. Lasten isiä tulee myös auttaa suuntaamaan voimavarojaan lapsen tarpeiden mukaisesti. Tutkimuksen näkökulmia voidaan hyödyntää erityisesti tilanteissa, joissa lapsen ääni uhkaa muutoin jäädä aikuisten asiantuntijuuden varjoon.
Asiasanat: isä, isyys, vankila, lapsilähtöisyys, vertaistuki, vanhemmuuden roolikartta, voimauttava valokuva, laadullinen tutkimus