KUUSEN JA MÄNNYN TAIMIKOIDEN SELVIYTYMINEN MYYRÄTUHOISTA
Keränen, Katri (2010)
Keränen, Katri
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515687
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515687
Tiivistelmä
Myyrät ovat yksi pahimmista metsikön varhaisvaiheen uhkista. Talvella 2008–2009 myyrät tuhosivat miljoonia taimia metsissämme. Taimikoiden täydennysistutukset ja pahimmilla paikoilla uudelleenviljely aloitettiin heti lumien sulamisen jälkeen.
Taimi voi selvitä tuhosta kasvattamalla esimerkiksi uuden latvakasvaimen leposilmusta tai oksantyngästä. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää lähtevätkö taimet uudelleen kasvamaan tuhon jälkeisen kesän aikana ja näin korjaamaan kasvutappiota. Taimikot olivat uudistettu kylväen tai istuttaen v. 2006–2008 ja inventointi toteutettiin syksyllä 2009.
Tutkimuksen taimikot sijaitsivat Metsähallituksen Varkauden metsätiimin alueella ja kuvioita oli 26 kpl. Myyrätuhoja odotettiin olevan paljon, sillä myyräkanta oli edellisenä talvena ollut ennätyskorkea.
Myyrätuhoja löytyi kaikilta kuvioilta. Viljeltyjen taimien määrä jäi alle täydennysrajan 16 kuviolla. Kun mukaan lasketaan kasvatuskelpoiset taimet, täydennysrajan alle jäi enää kuusi kuviota. Luontaisesti syntyneiden kuusien, mäntyjen ja rauduskoivujen vaikutus kuvioiden kasvatuskelpoisuuteen oli siten merkittävä. Koealojen välisen taimitiheyden vaihtelut kertoivat taimikoiden epätasaisuudesta ja aukkoisuudesta. Peräti joka kolmas koeala oli alle täydennysrajan. Kasvupaikkaluokan rehevyys ja sitä kautta heinän määrä vaikuttivat myyrätuhon vakavuuteen merkittävästi. Runsasheinäisillä kohteilla myös taimimäärät jäivät alhaisiksi.
Taimikoiden tarkastukset tulisi suorittaa runsaskantaisen myyrävuoden jälkeisenä kesänä tai syksynä. Näin saadaan tietoon taimikoiden todellinen tila. Taimikoiden täydennysistutuksen tarve voi olla hyvin pieni, jos taimet toipuvat hyvin ja aukkoiset kohdat täydentyvät luontaisilla kasvupaikalle sopivilla puulajeilla.
Taimi voi selvitä tuhosta kasvattamalla esimerkiksi uuden latvakasvaimen leposilmusta tai oksantyngästä. Tämän opinnäytteen tarkoituksena oli selvittää lähtevätkö taimet uudelleen kasvamaan tuhon jälkeisen kesän aikana ja näin korjaamaan kasvutappiota. Taimikot olivat uudistettu kylväen tai istuttaen v. 2006–2008 ja inventointi toteutettiin syksyllä 2009.
Tutkimuksen taimikot sijaitsivat Metsähallituksen Varkauden metsätiimin alueella ja kuvioita oli 26 kpl. Myyrätuhoja odotettiin olevan paljon, sillä myyräkanta oli edellisenä talvena ollut ennätyskorkea.
Myyrätuhoja löytyi kaikilta kuvioilta. Viljeltyjen taimien määrä jäi alle täydennysrajan 16 kuviolla. Kun mukaan lasketaan kasvatuskelpoiset taimet, täydennysrajan alle jäi enää kuusi kuviota. Luontaisesti syntyneiden kuusien, mäntyjen ja rauduskoivujen vaikutus kuvioiden kasvatuskelpoisuuteen oli siten merkittävä. Koealojen välisen taimitiheyden vaihtelut kertoivat taimikoiden epätasaisuudesta ja aukkoisuudesta. Peräti joka kolmas koeala oli alle täydennysrajan. Kasvupaikkaluokan rehevyys ja sitä kautta heinän määrä vaikuttivat myyrätuhon vakavuuteen merkittävästi. Runsasheinäisillä kohteilla myös taimimäärät jäivät alhaisiksi.
Taimikoiden tarkastukset tulisi suorittaa runsaskantaisen myyrävuoden jälkeisenä kesänä tai syksynä. Näin saadaan tietoon taimikoiden todellinen tila. Taimikoiden täydennysistutuksen tarve voi olla hyvin pieni, jos taimet toipuvat hyvin ja aukkoiset kohdat täydentyvät luontaisilla kasvupaikalle sopivilla puulajeilla.