MYÖTÄTUNTOUUPUMUS : diakonisen yksilötyön vuorovaikutuksen haastajana
Huhdankoski, Sirpa (2010)
Huhdankoski, Sirpa
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112415266
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa pienten seurakuntien diakonisen yksilötyön vuorovaikutuksessa ilmeneviä kuormittavia tekijöitä, jotka mahdollisesti aiheuttavat myötätuntostressiä ja myötätuntouupumusta diakoniatyöntekijöille. Työssä on tärkeää löytää myös jaksamista tukevia voimavaratekijöitä. Kohderyhmän valintaan liittyi olettamus, että pienissä seurakunnissa diakoniatyöntekijät tekevät enimmäkseen työtä yksin ilman riittävää vertaistukea, jolloin myötätuntouupumusta voi esiintyä. Päivittäistä asioitten purkumahdollisuutta ei ole riittävästi. Tutkimus vastasi seuraaviin kysymyksiin. Mitä voimavaratekijöitä löytyy diakonisessa yksilötyössä? Mitkä asiat ja tekijät diakonisessa yksilötyössä kuormittavat, altistavat stressireaktiolle ja mahdollisesti myötätuntouupumiselle? Millaista tukea on saanut työssä yksilö-, yhteisö- ja organisaatiotasolla?
Tutkimus toteutettiin laadullisena. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena internet-pohjaisen Webropol-ohjelman avulla etupäässä avoimin kysymyksin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Kyselyyn vastasi tietyn hiippakunnan pienten seurakuntien 12 diakoniatyöntekijää.
Päätuloksiksi muodostuivat työn hallinnan tunteen merkitys ja vastapariksi työn psyykkisistä vaatimuksista muodostuva riittämättömyyden tunne. Näiden tekijöiden välinen suhde vaikuttaa työssä jaksamista edistävästi tai heikentävästi.
Myötätuntostressi on normaali reaktio diakoniatyössä, jossa kohtaa vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä. Stressistä on mahdollista itsehoidolla ja levolla päästä irti. Stressin tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, jotta sitä voi ajoissa hoitaa ja estää myötätuntouupumus-asteen. Myötätuntouupumus on vakava työuupumuksen osa-alue. Siinä on kyseessä vuorovaikutukseen liittyvä emotionaalisen stressireaktio, jossa työntekijä kiinnittyy asiakkaansa tunnekokemuksiin empaattisesti eikä osaa enää tehdä eroa omien ja toisen tunteitten välillä. Henkilö ei kykene tässä tilassa toimimaan enää ammatillisesti. Hyvin tärkeää on itsehoidolla, erilaisin purkukeinoin, kouluttautumisen ja ammatillisen tukiverkon kautta ennalta ehkäistä ilmiön syntymistä. Diakoniatyöntekijällä itsellään on tärkeä vastuu huolehtia hyvinvoinnistaan ja rajoistaan. Tämä kuuluu tärkeänä osana ammatillisuutta. Uupumus ei kuitenkaan ole yksin yksilön asia, vaan siihen vaikuttaa koko työyhteisö ja laajempikin taustaorganisaatio.
Tutkimus toteutettiin laadullisena. Aineisto kerättiin kyselytutkimuksena internet-pohjaisen Webropol-ohjelman avulla etupäässä avoimin kysymyksin. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Kyselyyn vastasi tietyn hiippakunnan pienten seurakuntien 12 diakoniatyöntekijää.
Päätuloksiksi muodostuivat työn hallinnan tunteen merkitys ja vastapariksi työn psyykkisistä vaatimuksista muodostuva riittämättömyyden tunne. Näiden tekijöiden välinen suhde vaikuttaa työssä jaksamista edistävästi tai heikentävästi.
Myötätuntostressi on normaali reaktio diakoniatyössä, jossa kohtaa vaikeissa tilanteissa olevia ihmisiä. Stressistä on mahdollista itsehoidolla ja levolla päästä irti. Stressin tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää, jotta sitä voi ajoissa hoitaa ja estää myötätuntouupumus-asteen. Myötätuntouupumus on vakava työuupumuksen osa-alue. Siinä on kyseessä vuorovaikutukseen liittyvä emotionaalisen stressireaktio, jossa työntekijä kiinnittyy asiakkaansa tunnekokemuksiin empaattisesti eikä osaa enää tehdä eroa omien ja toisen tunteitten välillä. Henkilö ei kykene tässä tilassa toimimaan enää ammatillisesti. Hyvin tärkeää on itsehoidolla, erilaisin purkukeinoin, kouluttautumisen ja ammatillisen tukiverkon kautta ennalta ehkäistä ilmiön syntymistä. Diakoniatyöntekijällä itsellään on tärkeä vastuu huolehtia hyvinvoinnistaan ja rajoistaan. Tämä kuuluu tärkeänä osana ammatillisuutta. Uupumus ei kuitenkaan ole yksin yksilön asia, vaan siihen vaikuttaa koko työyhteisö ja laajempikin taustaorganisaatio.