Lääkehoidon hallinta omahoidossa ja Lääkekortti sen apuvälineenä
Tuovinen, Jaana (2010)
Tuovinen, Jaana
Vaasan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315200
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112315200
Tiivistelmä
Vuoden 2010 alusta lähtien on Internetissä toiminut Vaasan keskussairaalan ja Lääketietokeskuksen yhteistyössä kehittämä Lääkekortti.fi-palvelu. Tämän potilaille omien lääketietojen hallintaan kehitetyn sähköisen palvelun sekä sen paperisen Lääkekorttiversion tarkoituksena on tukea omahoitoon sitoutumista ja lääkehoidon hallintaa sekä lisätä potilasturvallisuutta.
Tämän opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla lääkehoidon hallinnan toteutumista omahoidossa ja Lääkekortin toimivuutta uutena apuvälineenä lääkehoidon hallinnassa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen, mutta kyselylomake sisälsi strukturoitujen kysymysten lisäksi myös avoimen kysymyksen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat eräät diabeetikkojen yhdistyksen, sydänyhdistyksen ja eläkeläisyhdistyksen jäsenet. Tällä kohderyhmän rajauksella tavoiteltiin kansalaisia, joille Lääkekortista voisi olla hyötyä ja joille omahoito on tuttu käsite. Tutkimusaineisto (n=77) kerättiin touko-kesäkuun 2010 aikana. Vastausprosentti oli 50,3 %. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja induktiivisella sisällönanalyysillä.
Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta ja heillä oli keskimäärin käytössään viisi lääkettä. Lääkehoidon tiedollinen hallinta oli pääosin hyvä. Tietämyksessä lääkkeiden sivuvaikutuksista oli eniten puutteita. Parhaiten tietoa lääkehoidostaan tutkittavat saivat lääkäriltä. Lista käytettävistä lääkkeistä oli useimmilla niistä, joilla oli monia lääkkeitä käytössä. Päivitetyn lääkelistan sai lääkäriltä vastaanottokäynnin yh-teydessä alle joka neljäs. Lääkekortti koettiin hyväksi avuksi lääkehoidon hallintaan ja suurin osa vastaajista aikoi käyttää sitä jatkossakin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Lääkekortti on hyvä apuväline lääkehoidon hallinnassa ja se tukee omahoitoa sekä lääketietojen kulkemista potilaan mukana. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan tutkimusta siitä, miten hyvin ja missä muodossa päivitetyt lääketiedot siirtyvät potilaalle kotiutustilanteessa ja miten potilas tai hänen edustajansa tulkitsee ja kirjaa ne itselleen.
Tämän opinnäytetyönä tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla lääkehoidon hallinnan toteutumista omahoidossa ja Lääkekortin toimivuutta uutena apuvälineenä lääkehoidon hallinnassa.
Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen, mutta kyselylomake sisälsi strukturoitujen kysymysten lisäksi myös avoimen kysymyksen. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat eräät diabeetikkojen yhdistyksen, sydänyhdistyksen ja eläkeläisyhdistyksen jäsenet. Tällä kohderyhmän rajauksella tavoiteltiin kansalaisia, joille Lääkekortista voisi olla hyötyä ja joille omahoito on tuttu käsite. Tutkimusaineisto (n=77) kerättiin touko-kesäkuun 2010 aikana. Vastausprosentti oli 50,3 %. Aineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin ja induktiivisella sisällönanalyysillä.
Vastaajien keski-ikä oli 66 vuotta ja heillä oli keskimäärin käytössään viisi lääkettä. Lääkehoidon tiedollinen hallinta oli pääosin hyvä. Tietämyksessä lääkkeiden sivuvaikutuksista oli eniten puutteita. Parhaiten tietoa lääkehoidostaan tutkittavat saivat lääkäriltä. Lista käytettävistä lääkkeistä oli useimmilla niistä, joilla oli monia lääkkeitä käytössä. Päivitetyn lääkelistan sai lääkäriltä vastaanottokäynnin yh-teydessä alle joka neljäs. Lääkekortti koettiin hyväksi avuksi lääkehoidon hallintaan ja suurin osa vastaajista aikoi käyttää sitä jatkossakin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että Lääkekortti on hyvä apuväline lääkehoidon hallinnassa ja se tukee omahoitoa sekä lääketietojen kulkemista potilaan mukana. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan tutkimusta siitä, miten hyvin ja missä muodossa päivitetyt lääketiedot siirtyvät potilaalle kotiutustilanteessa ja miten potilas tai hänen edustajansa tulkitsee ja kirjaa ne itselleen.