Mielenterveyskuntoutujien kokemukset työterapian merkityksestä
Lindholm-Ventola, Heidi (2010)
Lindholm-Ventola, Heidi
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215005
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215005
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien kokemuksia työterapian merkityksistä heidän kuntoutumiseensa. Tavoitteena oli työtoiminnan kehittäminen tarpeiden mukaan. Kuntoutujat saivat myös esittää työterapian kehittämisideoita, jotta työterapiasta saataisiin entistä enemmän hyötyä. Tutkimus tehtiin asumisyksikköön, jonka yhteydessä oli työterapiatoimintaa. Tutkimukseen osallistui seitsemän mielenterveyskuntoutujaa, jotka kävivät päivittäin työterapiassa. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin sisällönanalyysillä. Pääosin kuntoutujat olivat tyytyväisiä työterapiaan ja he kokivat, että he olivat hyötyneet siitä. Suurimmaksi hyödyksi koettiin sosiaaliset muutokset. Kuntoutujista oli tullut aikaisempaa sosiaalisempia ja heille oli tullut työterapian aloittamisen jälkeen enemmän rohkeutta toimia muiden ihmisten kanssa. Heidän mielialansa oli parantunut. Haastateltavat kuvailivat muutosten syyksi muun muassa sen, että heillä oli päivittäin jotain mielekästä tekemistä. Työterapian ohjaajat koettiin mukaviksi ja heidän kanssaan tultiin hyvin toimeen. Ohjaajat auttoivat ja neuvoivat tarpeeksi. Työterapiatoiminnalle oli tarpeelliset välineet. Työskentelytilanteet koettiin rauhalliseksi ja niissä oli hyvä tehdä töitä. Jotkut haastateltavista toivoivat, että työpäivinä olisi nykyistä enemmän tekemistä. Kehittämisideoita ehdotettiin muutamia. Melkein jokainen haastateltava oli sitä mieltä, että kahdeksan euron päiväpalkkaa tulisi nostaa. Monen mielestä suurempi palkka motivoisi paremmin työntekoon. Muut kehittämisideat koskivat töitä, joita he haluaisivat tehdä kuten metsätöitä, autonkorjaamista ja muuttotöitä. Asukkaat kokivat työterapian enemmän työnä kuin terapiana. Tutkimustulosten perusteella voitiin todeta, että työterapia on ollut suurimmalle osalle kuntoutujista hyödyllinen kuntoutumisenmuoto. Haastateltavat kokivat, että he olivat hyötyneet työterapiasta, mutta kaikki eivät osanneet eritellä, mitä muutoksia heissä oli tapahtunut. Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tutkia kuntoutujien kokemuksia eri työterapiamuodoista. Kumman toimintamuodon kuntoutujat kokevat hyödyllisempänä; työt, jotka ovat helppoja vai työt, jotka vaativat enemmän perehtymistä. Mielenkiintoista olisi kartoittaa myös mitkä tekijät motivoivat kuntoutujia osallistumaan työterapiatoimintaan sekä miten kuntoutujat saataisiin tavoittelemaan itsenäistä asumista ja mahdollisesti työelämää.