Kasvualustan hormonitasojen ja kasvunaikaisen karaisun vaikutus versomiseen ja juurtumiseen in vitro kolmella ruusulajikkeella
Pirttinen, Heidi (2010)
Pirttinen, Heidi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112215004
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli optimoida kolmelle ruusulajikkeelle lisäys- ja juurrutusalustoja huonon versomisen ja juurtumisen parantamiseksi in vitro. Tarhapimpinellaruusu Tove Jansson ja tarhakurtturuusu Sointu lisääntyvät ja juurtuvat heikosti in vitro, joten niille pyrittiin löytämään kelvollinen kasvualusta. Tarhaharisoninruusua Williams' Double Yellow käytettiin alustakokeissa verrokkina, koska se lisääntyy ja juurtuu helposti. Ruusujen menekki on hyvä, joten tuotanto olisi saatava mahdollisimman tehokkaaksi. Samalla tutkittiin eri hormonitasojen sekä kasvun aikaisen karaisun vaikutusta ruusujen versomiseen ja juurtumiseen.
Kirjallisuuden perusteella valittiin lisäyskokeeseen alustoiksi Quoirin-Lepoivren alusta sekä MTT:lla jo käytössä ollut G-suola-alusta. Molemmissa alustoissa sokerina käytettiin sakkaroosia, MTT:lla G-alustassa on käytetty fruktoosia. Alustat kiinteytettiin agarilla. Hormoneina käytettiin BAP:a ja gibberelliinia neljänä erilaisena yhdistelmänä. Kutakin ruusua oli 20 versoa kullakin alustalla (8 alustaa), kaikkiaan yhteensä 480 versoa. Ruusuja lisättiin erlenmeyereissa kolme kertaa (Sointua neljästi) neljän viikon välein. Korkkina käytettiin ilmastointireiällistä foliokorkkia versojen karaistumiseksi. Mikrolisäyksestä selvisi versoja niin vähän, ettei juurrutusalustakokeita voitu tehdä. Kaikki versot juurrutettiin muovirasioissa samanlaisella alustalla käyttäen hormonina 2,0 mg/l IAA:a.
Gibberelliinista ruusut eivät tuntuneet pitävän. Parhaaksi lisäysalustaksi nousi G-suola-alusta, jossa oli 1,0 mg/l BAP:a eikä lainkaan gibberelliinia. Jokaisella lisäyskerralla käytetty ilmastointikorkki saattoi karaista versoja liikaa. Kaikki versot olivat liian pieniä juurrutusalustalle laitettaessa ja suurin osa niistä kuoli alustalle. Yksikään verso ei muodostanut juuria ja useiden versojen tyvet ja ympäröivä agar olivat mustuneet kasvin muodostamien fenolien vaikutuksesta. Eri mallinen kasvatusastia ja eri sokeri saattaisivat parantaa ruusujen versomista. Optimaalinen BAP-pitoisuus löytynee pitoisuuden 1,0 mg/l lähistöltä. Jatkossa Quoirin-Lepoivren alustaa ei kannata enää testata eikä myöskään käyttää gibberelliinia.
Kirjallisuuden perusteella valittiin lisäyskokeeseen alustoiksi Quoirin-Lepoivren alusta sekä MTT:lla jo käytössä ollut G-suola-alusta. Molemmissa alustoissa sokerina käytettiin sakkaroosia, MTT:lla G-alustassa on käytetty fruktoosia. Alustat kiinteytettiin agarilla. Hormoneina käytettiin BAP:a ja gibberelliinia neljänä erilaisena yhdistelmänä. Kutakin ruusua oli 20 versoa kullakin alustalla (8 alustaa), kaikkiaan yhteensä 480 versoa. Ruusuja lisättiin erlenmeyereissa kolme kertaa (Sointua neljästi) neljän viikon välein. Korkkina käytettiin ilmastointireiällistä foliokorkkia versojen karaistumiseksi. Mikrolisäyksestä selvisi versoja niin vähän, ettei juurrutusalustakokeita voitu tehdä. Kaikki versot juurrutettiin muovirasioissa samanlaisella alustalla käyttäen hormonina 2,0 mg/l IAA:a.
Gibberelliinista ruusut eivät tuntuneet pitävän. Parhaaksi lisäysalustaksi nousi G-suola-alusta, jossa oli 1,0 mg/l BAP:a eikä lainkaan gibberelliinia. Jokaisella lisäyskerralla käytetty ilmastointikorkki saattoi karaista versoja liikaa. Kaikki versot olivat liian pieniä juurrutusalustalle laitettaessa ja suurin osa niistä kuoli alustalle. Yksikään verso ei muodostanut juuria ja useiden versojen tyvet ja ympäröivä agar olivat mustuneet kasvin muodostamien fenolien vaikutuksesta. Eri mallinen kasvatusastia ja eri sokeri saattaisivat parantaa ruusujen versomista. Optimaalinen BAP-pitoisuus löytynee pitoisuuden 1,0 mg/l lähistöltä. Jatkossa Quoirin-Lepoivren alustaa ei kannata enää testata eikä myöskään käyttää gibberelliinia.