Väkivalta nuoren kokemana
Kuoppamaa, Mervi (2005)
Kuoppamaa, Mervi
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2005
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112214932
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112214932
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena on saada tietoa väkivallasta nuoren kokemuksen kautta. Tutkimuksestani saatavaa tietoa voi toivottavasti hyödyntää etenkin kouluterveydenhuollossa. Tutkimustehtävinä oli selvittää nuorten suhtautumista väkivaltaan sekä heidän väkivaltaan liittyviä omia kokemuksiaan. ja kartoittaa heidän näkemyksiään siitä kuinka väkivaltaa voitaisiin ennaltaehkäistä tai vähentää.
Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen tutkimus. Tutkimukseen osallistuvat nuoret olivat 9.luokkalaisia. Aineiston keruu tapahtui väljästi muotoiltujen kysymysten avulla joihin nuoret vastasivat vapaa-muotoisilla kirjoituksilla. Aineiston analysoin induktiivisella sisällön analyysilla. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 17 nuorta.
Nuoret suhtautuvat väkivaltaan pääasiassa kielteisesti. Nuorilla oli kokemuksia koulussa muun muassa tappeluista ja lyömisestä sekä eri-asteisia kiusaamiskokemuksia. Muualla nuoret olivat kokeneet myös tappeluita ja perheessä tapahtuvaa lievää ja vakavampaa väkivaltaa. Ennaltaehkäisyn keinona nuoret pitivät opettajien ja poliisien aiempaa tehokkaampaa valvontaa sekä puuttumista väkivaltatilanteisiin. Lisäksi korostettiin kasvatuksen, itsestä lähtevien-, ja vaihtoehtoisten keinojen merkitystä ennaltaehkäisyssä.
Tutkimus osoittaa, että nuorilla on monenlaisia väkivaltakokemuksia. Erityisesti huolena on koulussa koettu psyykkinen väkivalta. Se on niin näkymätöntä, ettei siihen välttämättä osata puuttua. Myös kotona koetaan väkivaltaa mitä ei tulisi kenenkään hyväksyä. Nuoret myös ajautuvat väkivaltatilanteisiin ja selvittelevät tilanteita väkivallalla. On tarvetta, että väkivaltatilanteisiin puututaan ja ohjataan aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohti väkivallatonta elämää.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla kouluterveydenhoitajan tai/ja koulukuraattorin haastattelu, jossa kartoitetaan keinoja ja mahdollisuuksia puuttua nuoren tai lapsen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja väkivaltatilanteisiin
Tutkimukseni on laadullinen eli kvalitatiivinen. Tutkimuksen lähestymistapa on fenomenologinen tutkimus. Tutkimukseen osallistuvat nuoret olivat 9.luokkalaisia. Aineiston keruu tapahtui väljästi muotoiltujen kysymysten avulla joihin nuoret vastasivat vapaa-muotoisilla kirjoituksilla. Aineiston analysoin induktiivisella sisällön analyysilla. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 17 nuorta.
Nuoret suhtautuvat väkivaltaan pääasiassa kielteisesti. Nuorilla oli kokemuksia koulussa muun muassa tappeluista ja lyömisestä sekä eri-asteisia kiusaamiskokemuksia. Muualla nuoret olivat kokeneet myös tappeluita ja perheessä tapahtuvaa lievää ja vakavampaa väkivaltaa. Ennaltaehkäisyn keinona nuoret pitivät opettajien ja poliisien aiempaa tehokkaampaa valvontaa sekä puuttumista väkivaltatilanteisiin. Lisäksi korostettiin kasvatuksen, itsestä lähtevien-, ja vaihtoehtoisten keinojen merkitystä ennaltaehkäisyssä.
Tutkimus osoittaa, että nuorilla on monenlaisia väkivaltakokemuksia. Erityisesti huolena on koulussa koettu psyykkinen väkivalta. Se on niin näkymätöntä, ettei siihen välttämättä osata puuttua. Myös kotona koetaan väkivaltaa mitä ei tulisi kenenkään hyväksyä. Nuoret myös ajautuvat väkivaltatilanteisiin ja selvittelevät tilanteita väkivallalla. On tarvetta, että väkivaltatilanteisiin puututaan ja ohjataan aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja nuoria kohti väkivallatonta elämää.
Jatkotutkimusaiheena voisi olla kouluterveydenhoitajan tai/ja koulukuraattorin haastattelu, jossa kartoitetaan keinoja ja mahdollisuuksia puuttua nuoren tai lapsen väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja väkivaltatilanteisiin