Tunteiden tilkkutäkki : Erolasten vertaisryhmä Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa
Kettunen, Anne (2010)
Kettunen, Anne
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112114910
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112114910
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kettunen, Anne. Tunteiden tilkkutäkki. Erolasten vertaisryhmä Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Pieksämäki, syksy 2010, 49 sivua, 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen suuntautumisvaihtoehto, Sosionimi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli eroperheiden lasten tukeminen heille suunnatun vertaisryhmän kautta. Ryhmä toteutettiin Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen järjestämän aikuisten eroryhmän rinnalla. Tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa toimintamuoto ja arvioida sitä lapsidiakonisesta näkökulmasta.
Ryhmä kokoontui 6 kertaa syksyllä 2010. Siihen osallistui neljä 6-9-vuotiasta lasta. Ryhmän lähtökohtina olivat lapsilähtöisyys ja toiminnallisuus eroon liittyvien tunteiden käsittelyssä. Perustana oli turvallisen ilmapiirin luominen. Tutustumisen jälkeen nimettiin erilaisia tunteita. Ryhmäkokoontumisten keskivaiheessa keskityttiin vihaan ja syyllisyyteen. Loppuvaiheessa aiheina olivat toivon ja voimaantumisen näkökulmat.
Ihmisen elämään kuuluvat luonnolliset kehityskriisit, mutta myös yllättävät kriisit. Kriiseistä selviytymisessä auttavat mm. elämän aiemmista kriiseistä saadut selviytymiskokemukset. Lapselle ei ole ehtinyt kertymään näitä kokemuksia. Valitettavan usein lapsi jää erokriisissä olevien vanhempien varjoon. Jos omien vanhempien voimavarat lapsen huomioimiseen ovat vähäiset, on hyvä, että lapsen lähellä on muita turvallisia aikuisia.
Diakoniatyö on perinteisesti painottunut aikuisdiakoniaan. Lapsidiakoninen näky nousee samasta perustehtävästä: auttaa niitä, joiden hätä on suurin ja joita muut eivät auta. Lapsidiakonialla pyritään ennaltaehkäisyyn. Lähtökohtana on vähentää lapsen turvattomuuden tunnetta. Lapsidiakonian ei tarvitse olla erillinen työmuoto, vaan se voi olla työntekijöiden uudenlainen tapa nähdä ja tehdä työtä.
Eroryhmään osallistuneilta lapsilta saadun palautteen ja ryhmän ohjaajien arvion mukaan ryhmä onnistui hyvin. Palautteen perusteella lapset kokivat erosta puhumisen vaikeaksi. Tähän olisi ehkä auttanut ryhmän pidempi kesto.
Eroryhmän pitkän tähtäimen vaikuttavuutta on vaikea arvioida. Lapsidiakonisesta näkökulmasta ajatellen eroryhmä tarjosi turvallisen paikan lapselle käsitellä eron nostattamia asioita. Vuosittain reilu 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron, joten työsarkaa tulee riittämään. Toivottavaa olisi, että erolasten vertaisryhmiä järjestettäisiin jatkossakin.
Asiasanat: lapsidiakonia, avioerolapset, diakonia, toiminnalliset menetelmät
Kettunen, Anne. Tunteiden tilkkutäkki. Erolasten vertaisryhmä Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Pieksämäki, syksy 2010, 49 sivua, 6 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Itä Pieksämäki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen suuntautumisvaihtoehto, Sosionimi (AMK) + diakonian virkakelpoisuus.
Toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli eroperheiden lasten tukeminen heille suunnatun vertaisryhmän kautta. Ryhmä toteutettiin Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen järjestämän aikuisten eroryhmän rinnalla. Tavoitteena oli suunnitella ja toteuttaa toimintamuoto ja arvioida sitä lapsidiakonisesta näkökulmasta.
Ryhmä kokoontui 6 kertaa syksyllä 2010. Siihen osallistui neljä 6-9-vuotiasta lasta. Ryhmän lähtökohtina olivat lapsilähtöisyys ja toiminnallisuus eroon liittyvien tunteiden käsittelyssä. Perustana oli turvallisen ilmapiirin luominen. Tutustumisen jälkeen nimettiin erilaisia tunteita. Ryhmäkokoontumisten keskivaiheessa keskityttiin vihaan ja syyllisyyteen. Loppuvaiheessa aiheina olivat toivon ja voimaantumisen näkökulmat.
Ihmisen elämään kuuluvat luonnolliset kehityskriisit, mutta myös yllättävät kriisit. Kriiseistä selviytymisessä auttavat mm. elämän aiemmista kriiseistä saadut selviytymiskokemukset. Lapselle ei ole ehtinyt kertymään näitä kokemuksia. Valitettavan usein lapsi jää erokriisissä olevien vanhempien varjoon. Jos omien vanhempien voimavarat lapsen huomioimiseen ovat vähäiset, on hyvä, että lapsen lähellä on muita turvallisia aikuisia.
Diakoniatyö on perinteisesti painottunut aikuisdiakoniaan. Lapsidiakoninen näky nousee samasta perustehtävästä: auttaa niitä, joiden hätä on suurin ja joita muut eivät auta. Lapsidiakonialla pyritään ennaltaehkäisyyn. Lähtökohtana on vähentää lapsen turvattomuuden tunnetta. Lapsidiakonian ei tarvitse olla erillinen työmuoto, vaan se voi olla työntekijöiden uudenlainen tapa nähdä ja tehdä työtä.
Eroryhmään osallistuneilta lapsilta saadun palautteen ja ryhmän ohjaajien arvion mukaan ryhmä onnistui hyvin. Palautteen perusteella lapset kokivat erosta puhumisen vaikeaksi. Tähän olisi ehkä auttanut ryhmän pidempi kesto.
Eroryhmän pitkän tähtäimen vaikuttavuutta on vaikea arvioida. Lapsidiakonisesta näkökulmasta ajatellen eroryhmä tarjosi turvallisen paikan lapselle käsitellä eron nostattamia asioita. Vuosittain reilu 30 000 lasta kokee vanhempiensa eron, joten työsarkaa tulee riittämään. Toivottavaa olisi, että erolasten vertaisryhmiä järjestettäisiin jatkossakin.
Asiasanat: lapsidiakonia, avioerolapset, diakonia, toiminnalliset menetelmät