Alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen
Schroderus, Tero; Suni, Mikko (2008)
Schroderus, Tero
Suni, Mikko
Kajaanin ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111514460
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010111514460
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme aiheena oli alku- ja väliverryttelyn kuormittavuuden vaikutus sprinttihiihtosuoritukseen. Tutkimuksen
tavoitteena oli selvittää eri muuttujien (aika, syke ja laktaatti) avulla, mikä vaikutus eri kuormitustasoilla
tehdyillä verryttelyillä on sprinttihiihtosuoritukseen. Tarkoituksena tutkimuksessa oli tuoda tietoa sprinttihiihtovalmennukseen,
millaisilla kuormitustasoilla tulisi verrytellä ennen kilpailua ja sen aikana. Tutkimuksemme oli
muodoltaan määrällinen.
Saimme toimeksiannon opinnäytetyöllemme Vuokatin Urheiluopistolta. Kohdehenkilöt mittauksiimme saimme
Sotkamon Urheilulukiosta. Kohderyhmässä oli seitsemän miespuolista hiihtäjää. Suoritimme kaksipäiväiset testit
toukokuussa 2008 Vuokatin hiihtoputkessa ja testeissä käytettiin kahta erilaista verryttelykokonaisuutta, kovempaa
kuormitusta sisältävä (verryttely A) ja kevyempää kuormitusta (verryttely B). Molemmat verryttelykokonaisuudet
sisälsivät kaksi vetoa, joten koehenkilöille tuli yhteensä neljä sprinttihiihtosuoritusta, pituudeltaan rata oli
1100 metriä. Työssämme vertailimme pääasiassa kahta eri verryttelyä toisiinsa ja miten muuttujat (aika, syke, laktaatti)
vaihtelivat verryttelyn kuormittavuuden mukaan. Keräsimme tietoja käsiajanotolla, sykemittareilla ja laktaattinäytteillä.
Tuloksien tarkastelussa ilmeni, että kuormittavamman alkuverryttelyn jälkeen suorituskyky oli parempi kuin kevyemmin
kuormittavassa. Kovan alkuverryttelyn myötä elimistö oli valmiimpi ja mahdollisti kovemman alkukiihdytyksen
(100m). Laktaattiarvoilla on yhteys vetojen keskiarvoaikoihin, sillä mitä parempi aika on ollut suorituksessa,
sitä alhaisempi on ollut koko ryhmän laktaattiarvo. Kuormittavampi verryttely nosti vedon aikaista maksimisykettä
korkeammaksi kuin kevyessä ja näin antoi elimistöstä tehoja paremmin käyttöön.
tavoitteena oli selvittää eri muuttujien (aika, syke ja laktaatti) avulla, mikä vaikutus eri kuormitustasoilla
tehdyillä verryttelyillä on sprinttihiihtosuoritukseen. Tarkoituksena tutkimuksessa oli tuoda tietoa sprinttihiihtovalmennukseen,
millaisilla kuormitustasoilla tulisi verrytellä ennen kilpailua ja sen aikana. Tutkimuksemme oli
muodoltaan määrällinen.
Saimme toimeksiannon opinnäytetyöllemme Vuokatin Urheiluopistolta. Kohdehenkilöt mittauksiimme saimme
Sotkamon Urheilulukiosta. Kohderyhmässä oli seitsemän miespuolista hiihtäjää. Suoritimme kaksipäiväiset testit
toukokuussa 2008 Vuokatin hiihtoputkessa ja testeissä käytettiin kahta erilaista verryttelykokonaisuutta, kovempaa
kuormitusta sisältävä (verryttely A) ja kevyempää kuormitusta (verryttely B). Molemmat verryttelykokonaisuudet
sisälsivät kaksi vetoa, joten koehenkilöille tuli yhteensä neljä sprinttihiihtosuoritusta, pituudeltaan rata oli
1100 metriä. Työssämme vertailimme pääasiassa kahta eri verryttelyä toisiinsa ja miten muuttujat (aika, syke, laktaatti)
vaihtelivat verryttelyn kuormittavuuden mukaan. Keräsimme tietoja käsiajanotolla, sykemittareilla ja laktaattinäytteillä.
Tuloksien tarkastelussa ilmeni, että kuormittavamman alkuverryttelyn jälkeen suorituskyky oli parempi kuin kevyemmin
kuormittavassa. Kovan alkuverryttelyn myötä elimistö oli valmiimpi ja mahdollisti kovemman alkukiihdytyksen
(100m). Laktaattiarvoilla on yhteys vetojen keskiarvoaikoihin, sillä mitä parempi aika on ollut suorituksessa,
sitä alhaisempi on ollut koko ryhmän laktaattiarvo. Kuormittavampi verryttely nosti vedon aikaista maksimisykettä
korkeammaksi kuin kevyessä ja näin antoi elimistöstä tehoja paremmin käyttöön.