Lasten televisio : ilmainen lapsenvahti vai virikkeitä tarjoava kotiopettaja?
Arola, Terhi (2010)
Arola, Terhi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110814226
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110814226
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, jonka kirjallinen osio käsittelee lastenohjelmia sekä vanhempien osuutta ja vastuuta turvallisen katsomiskokemuksen takaamisessa lapselle. Opinnäytetyön alussa kartoitan televisiosta tulevien lastenohjelmien tarjontaa sekä keskeistä tutkimuskenttää. Lasten televisionkatseluun pohjautuvat tutkimukset ja aiheen ympärillä käytävä keskustelu ovat yleisesti katsottuna hyvin negatiivissävytteisiä. Televisiota pidetään mahdollisena uhkana lapsen terveydelle ja kehitykselle. Lähes kaikki tutkijat asettavat lasten päivittäiselle television katselulle aikarajoitussuosituksen. He myös kehottavat vanhempia katsomaan televisiota lastensa kanssa. Vain näin voidaan turvata lapselle turvallinen ja mukava katsomiskokemus. Kanavat takaavat lapselle turvallisia ohjelmia, mutta kuinka paljon tuon lupauksen lisäksi tarvitaan vanhempien omaa harkintaa.
Tein opinnäytetyötäni varten kyselytutkimuksen päiväkodissa olevien 1-5-vuotiaiden lasten vanhemmille. Siinä selvitin lasten televisionkatselutottumuksia ja -mieltymyksiä. Kyselytutkimuksesta selvisi, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, minkälaisia ohjelmia heidän lapsensa katsovat. Vanhemmat myös katsoivat usein ohjelmia yhdessä lastensa kanssa, mutta eivät yhtä usein kuin haluaisivat. Tässä syynä oli selvästi se, että lastenohjelmat tulevat sellaisiin aikoihin, jolloin vanhempien on tehtävä aamutoimia tai kotitöitä. Toinen syy, miksi vanhemmat eivät halunneet katsoa ohjelmia lastensa kanssa, oli ohjelmien tylsyys. Vanhemmat toivoivatkin enemmän ohjelmia, jotka tarjoaisivat myös heille jotakin. Näin taattaisiin paremmin lapselle turvallinen aikuinen mukaan katselutilanteeseen.
Tutkin myös omien lasteni suhdetta televisioon ja television vaikutusta heihin. Myös ”turvallisilla” lastenohjelmilla oli vaikutusta heihin muun muassa pelkoja aiheuttaen. Myös katseluajalla oli suuri vaikutus heidän myöhempään käyttäytymiseen.
Opinnäytetyössä tuli esille suuri ristiriita lastenohjelmien katsomisen suhteen. Toisaalta vanhemmat tarvitsivat ilmaista lapsenvahtia tehdessään itse kotitöitä. Toisaalta taas vanhemmat halusivat olla lastensa turvana katselukokemuksen aikana. Vanhempien vastuu on siis suuri, vaikka lastenohjelmat periaatteessa ovatkin turvallisia.
Tein opinnäytetyötäni varten kyselytutkimuksen päiväkodissa olevien 1-5-vuotiaiden lasten vanhemmille. Siinä selvitin lasten televisionkatselutottumuksia ja -mieltymyksiä. Kyselytutkimuksesta selvisi, että vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, minkälaisia ohjelmia heidän lapsensa katsovat. Vanhemmat myös katsoivat usein ohjelmia yhdessä lastensa kanssa, mutta eivät yhtä usein kuin haluaisivat. Tässä syynä oli selvästi se, että lastenohjelmat tulevat sellaisiin aikoihin, jolloin vanhempien on tehtävä aamutoimia tai kotitöitä. Toinen syy, miksi vanhemmat eivät halunneet katsoa ohjelmia lastensa kanssa, oli ohjelmien tylsyys. Vanhemmat toivoivatkin enemmän ohjelmia, jotka tarjoaisivat myös heille jotakin. Näin taattaisiin paremmin lapselle turvallinen aikuinen mukaan katselutilanteeseen.
Tutkin myös omien lasteni suhdetta televisioon ja television vaikutusta heihin. Myös ”turvallisilla” lastenohjelmilla oli vaikutusta heihin muun muassa pelkoja aiheuttaen. Myös katseluajalla oli suuri vaikutus heidän myöhempään käyttäytymiseen.
Opinnäytetyössä tuli esille suuri ristiriita lastenohjelmien katsomisen suhteen. Toisaalta vanhemmat tarvitsivat ilmaista lapsenvahtia tehdessään itse kotitöitä. Toisaalta taas vanhemmat halusivat olla lastensa turvana katselukokemuksen aikana. Vanhempien vastuu on siis suuri, vaikka lastenohjelmat periaatteessa ovatkin turvallisia.