Syömishäiriötä sairastavan nuoren kohtaaminen koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa
Häkkinen, Saila; Liimatainen, Taru (2010)
Häkkinen, Saila
Liimatainen, Taru
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110114057
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010110114057
Tiivistelmä
Syömishäiriöt ovat yleisimpiä nuoruudessa alkavia mielenterveyden häiriöitä. Arvion mukaan noin 7-11 % suomalaisista naisista täyttää syömishäiriön kriteerit. Syömishäiriöt ovat yleisimmin nuorten naisten ongelma ja tästä syystä koulu- ja opiskeluterveydenhuolto on merkittävässä asemassa sairauden tunnistamisessa. Nuoren ja terveydenhoitajan kohtaaminen ja heidän välilleen muodostuva vuorovaikutuksellinen hoitosuhde ovat keskeisessä asemassa silloin, kun pitää ottaa puheeksi syömiseen ja omaan elämänhallintaan liittyvät kysymykset.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajien kokemuksia syömishäiriöön sairastuneen nuoren kohtaamisesta. Opinnäytetyömme toimeksiantajana oli Syömishäiriöliitto-SYLI ry, joka toimii syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän omaistensa etujen valvojana. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, joka auttaa Syömishäiriöliitto-SYLI ry:tä valtakunnallisesti ja koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa tutkimukseen osallistuneilla paikkakunnilla kehittämään toimintaansa. Tutkimus toteutettiin Joensuun, Varkauden ja Ylä-Savon SOTE:n koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien (n=15) keskuudessa kolmena ryhmähaastatteluna. Haastattelut analysoitiin laadullisen sisällön analyysin avulla.
Koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien mielestä syömishäiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa terveydenhoitajien ja muiden tahojen välinen yhteistyö on tärkeää. Varsinkin sairauden tunnistamisessa terveydenhoitajat toivoivat apua koulun muilta ammattiryhmiltä ja nuoren lähipiiriltä. Syömishäiriöön sairastuneen nuoren ja terveydenhoitajan välisen kohtaamisen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Terveydenhoitajien mielestä kohtaamiseen vaikuttavat mm. nuoren sairauden vaihe sekä vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntyminen. Lisäksi voidaan nimetä tukirakenteita, jotka auttoivat terveydenhoitajaa sairauden tunnistamisessa ja hoidossa. Tällaisia olivat esimerkiksi ammattiosaamista vahvistava syömishäiriöihin liittyvä koulutus ja sairastuneille sekä heidän läheisilleen annettavaksi soveltuva kirjallinen ohjausmateriaali.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syömishäiriöön sairastuneen nuoren ja terveydenhoitajan kohtaamiseen ei voida luoda yhtä toimivaa mallia, vaan jokainen kohtaaminen on muokattava nuoren ja hänen perheensä yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ilman moniammatillista asiantuntijuutta ja perheen osallistumista terveydenhoitajat ovat voimattomia syömishäiriön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koulu- ja opiskeluterveydenhuollon terveydenhoitajien kokemuksia syömishäiriöön sairastuneen nuoren kohtaamisesta. Opinnäytetyömme toimeksiantajana oli Syömishäiriöliitto-SYLI ry, joka toimii syömishäiriöön sairastuneiden ja heidän omaistensa etujen valvojana. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa, joka auttaa Syömishäiriöliitto-SYLI ry:tä valtakunnallisesti ja koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa tutkimukseen osallistuneilla paikkakunnilla kehittämään toimintaansa. Tutkimus toteutettiin Joensuun, Varkauden ja Ylä-Savon SOTE:n koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien (n=15) keskuudessa kolmena ryhmähaastatteluna. Haastattelut analysoitiin laadullisen sisällön analyysin avulla.
Koulu- ja opiskeluterveydenhoitajien mielestä syömishäiriöiden tunnistamisessa ja hoidossa terveydenhoitajien ja muiden tahojen välinen yhteistyö on tärkeää. Varsinkin sairauden tunnistamisessa terveydenhoitajat toivoivat apua koulun muilta ammattiryhmiltä ja nuoren lähipiiriltä. Syömishäiriöön sairastuneen nuoren ja terveydenhoitajan välisen kohtaamisen onnistumiseen vaikuttavat useat tekijät. Terveydenhoitajien mielestä kohtaamiseen vaikuttavat mm. nuoren sairauden vaihe sekä vuorovaikutuksen ja luottamuksen syntyminen. Lisäksi voidaan nimetä tukirakenteita, jotka auttoivat terveydenhoitajaa sairauden tunnistamisessa ja hoidossa. Tällaisia olivat esimerkiksi ammattiosaamista vahvistava syömishäiriöihin liittyvä koulutus ja sairastuneille sekä heidän läheisilleen annettavaksi soveltuva kirjallinen ohjausmateriaali.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syömishäiriöön sairastuneen nuoren ja terveydenhoitajan kohtaamiseen ei voida luoda yhtä toimivaa mallia, vaan jokainen kohtaaminen on muokattava nuoren ja hänen perheensä yksilöllisten tarpeiden mukaan. Ilman moniammatillista asiantuntijuutta ja perheen osallistumista terveydenhoitajat ovat voimattomia syömishäiriön tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa.