SAIRAANHOITAJIEN KOKEMUKSIA PITKÄAIKAISSAIRAAN LAPSEN SISARUSTEN HUOMIOIMISESTA
Suomi, Katja (2010)
Suomi, Katja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101313639
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010101313639
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Suomi, Katja. Sairaanhoitajien kokemuksia pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten huomioimisesta. Oulu, syksy 2010, 48 s. Liitteitä 7. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien kokemuksia pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten huomioimisesta lastenhoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa sisarusten huomioimisen merkityksestä lastenhoitotyössä. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselyn avulla Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja nuorten tulosyksikön osastojen 51, 62 sekä lastentautien poliklinikan sairaanhoitajilta huhtikuussa 2010. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto ja tulokset on kuvattu tekstinä ja liitteenä olevien esimerkkien avulla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan pitkäaikaissairaan lapsen sisarukset huomioidaan lastenhoitotyössä, kun hoitajat työskentelevät perhekeskeisellä työotteella. Perhekeskeisellä työotteella työskentelevä hoitaja on tietoinen perheeseen, yksilöön, vuorovaikutukseen ja hoitosuhteeseen liittyvistä ja niihin vaikuttavista asioista. Opinnäytetyön tuloksena luotiin malli pitkäaikaissairaiden lasten sisarusten huomioimisesta. Mallin mukaan työskennellessään hoitaja työskentelee perhekeskeisellä työotteella.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten tilanteen kartoittamiseksi, tulisi hoitotyöstä varata systemaattisesti aikaa kaikille pitkäaikaissairaan lapsen sisaruksille ja vanhemmille, sillä he tarvitsevat apua selviytyäkseen sairauden aiheuttamista muutoksista heidän elämässään. Hoitajille tulisi tarjota tietoa pitkäaikaissairauden vaikutuksista perheeseen ja sisaruksiin sekä antaa heille ”työkaluja” sisarusten huomioimiseen. Opinnäytetyön tuloksista on hyötyä pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheiden kanssa työskenteleville. Tulokset ohjaavat lasten hoitotyön ammatti-käytäntöjen kehittämistä.
Jatkotutkimushaasteena on tutkia millaisin hoitotyön keinoin sisarusten sopeutumista voidaan edistää ja millaisia vaikutuksia systemaattisesti toteutetulla perhekeskeisellä työotteella on sisarusten ja koko perheen terveydelle ja hyvinvoinnille.
Asiasanat: krooniset taudit, lapset, sisarukset, perhe, selviytyminen, tukeminen, kvalitatiivinen tutkimus
Suomi, Katja. Sairaanhoitajien kokemuksia pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten huomioimisesta. Oulu, syksy 2010, 48 s. Liitteitä 7. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulu. Hoitotyön koulutusohjelma. Sairaanhoitaja (AMK)
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla sairaanhoitajien kokemuksia pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten huomioimisesta lastenhoitotyössä. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoa sisarusten huomioimisen merkityksestä lastenhoitotyössä. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto kerättiin lomakekyselyn avulla Oulun yliopistollisen sairaalan Lasten ja nuorten tulosyksikön osastojen 51, 62 sekä lastentautien poliklinikan sairaanhoitajilta huhtikuussa 2010. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Aineisto ja tulokset on kuvattu tekstinä ja liitteenä olevien esimerkkien avulla.
Opinnäytetyön tulosten mukaan pitkäaikaissairaan lapsen sisarukset huomioidaan lastenhoitotyössä, kun hoitajat työskentelevät perhekeskeisellä työotteella. Perhekeskeisellä työotteella työskentelevä hoitaja on tietoinen perheeseen, yksilöön, vuorovaikutukseen ja hoitosuhteeseen liittyvistä ja niihin vaikuttavista asioista. Opinnäytetyön tuloksena luotiin malli pitkäaikaissairaiden lasten sisarusten huomioimisesta. Mallin mukaan työskennellessään hoitaja työskentelee perhekeskeisellä työotteella.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että pitkäaikaissairaan lapsen sisarusten tilanteen kartoittamiseksi, tulisi hoitotyöstä varata systemaattisesti aikaa kaikille pitkäaikaissairaan lapsen sisaruksille ja vanhemmille, sillä he tarvitsevat apua selviytyäkseen sairauden aiheuttamista muutoksista heidän elämässään. Hoitajille tulisi tarjota tietoa pitkäaikaissairauden vaikutuksista perheeseen ja sisaruksiin sekä antaa heille ”työkaluja” sisarusten huomioimiseen. Opinnäytetyön tuloksista on hyötyä pitkäaikaissairaiden lasten ja heidän perheiden kanssa työskenteleville. Tulokset ohjaavat lasten hoitotyön ammatti-käytäntöjen kehittämistä.
Jatkotutkimushaasteena on tutkia millaisin hoitotyön keinoin sisarusten sopeutumista voidaan edistää ja millaisia vaikutuksia systemaattisesti toteutetulla perhekeskeisellä työotteella on sisarusten ja koko perheen terveydelle ja hyvinvoinnille.
Asiasanat: krooniset taudit, lapset, sisarukset, perhe, selviytyminen, tukeminen, kvalitatiivinen tutkimus