Aivohalvauspotilaan voima- ja kestävyysharjoittelu ensimmäisen 6 kuukauden aikana -kirjallisuuskatsaus
Peltoniemi, Elina; Lappalainen, Marjo (2010)
Peltoniemi, Elina
Lappalainen, Marjo
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413409
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413409
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli selvittää, millaisella voima- ja kestävyysharjoittelulla aivohalvauksen akuutti-/ subakuuttivaiheessa saadaan hyviä tuloksia aivohalvauskuntoutujien toimintakykyyn. Työ toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, jota työstimme systemaattisesti edeten. Katsaukseen valittiin satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia sekä systemaattisia kirjallisuuskatsauksia vuosilta 2003-2009. Aineiston keruussa käytimme Cochranen, Cinahlin, PEDron sekä PubMedin tietokantoja.
Intensiivisen voima- ja/ tai kestävyysharjoittelun aivohalvauksen akuutti-/subakuuttivaiheessa todettiin olevan turvallista ja tehokasta. Intensiivisellä harjoittelulla myös todettiin saatavan enemmän positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen. Parempikuntoisten todettiin hyötyvän aktiivisesta ja intensiivisestä harjoittelusta enemmän kuin heikompikuntoisten.
Progressiivisella, monipuolisella harjoitteluohjelmalla, joka oli suunniteltu parantamaan voimaa, kestävyyttä sekä tasapainoa, todettiin saatavan huomattavaa parannusta kuntoutujien toimintakykyyn. Toiminnallisen harjoitteluohjelman todettiin olevan pidemmällä aikavälillä tehokkaampi harjoittelumuoto kuin pelkkä voimaharjoittelu toimintakyvyn kannalta.
Tätä aihetta olisi tarpeellista tutkia lisää ja jatkotutkimusaiheina voisi vertailla keskenään eri voimaharjoittelumuotoja, esimerkiksi toiminnallista voimaharjoittelua ja kuntosaliharjoittelua.
Intensiivisen voima- ja/ tai kestävyysharjoittelun aivohalvauksen akuutti-/subakuuttivaiheessa todettiin olevan turvallista ja tehokasta. Intensiivisellä harjoittelulla myös todettiin saatavan enemmän positiivisia vaikutuksia toimintakykyyn verrattuna tavanomaiseen kuntoutukseen. Parempikuntoisten todettiin hyötyvän aktiivisesta ja intensiivisestä harjoittelusta enemmän kuin heikompikuntoisten.
Progressiivisella, monipuolisella harjoitteluohjelmalla, joka oli suunniteltu parantamaan voimaa, kestävyyttä sekä tasapainoa, todettiin saatavan huomattavaa parannusta kuntoutujien toimintakykyyn. Toiminnallisen harjoitteluohjelman todettiin olevan pidemmällä aikavälillä tehokkaampi harjoittelumuoto kuin pelkkä voimaharjoittelu toimintakyvyn kannalta.
Tätä aihetta olisi tarpeellista tutkia lisää ja jatkotutkimusaiheina voisi vertailla keskenään eri voimaharjoittelumuotoja, esimerkiksi toiminnallista voimaharjoittelua ja kuntosaliharjoittelua.