Sään vaikutus sakolukuun
Strandberg, Suvi (2010)
Strandberg, Suvi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092213186
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092213186
Tiivistelmä
Tässä työssä on käsitelty sääolosuhteiden, kuten sademäärän ja lämpötilan vaikutusta kevätvehnän sakoluvun muutoksiin. Työn tarkoituksena oli löytää riippuvuuksia sääolosuhteiden ja sakoluvun välille. Sain aiheen ollessani erikoistumisharjoittelussa MTT:n Piikkiön koeasemalla. Suomen ilmasto on leudompi kuin useimpien muiden samalla leveyspiirivyöhykkeellä sijaitsevien maiden. Suomen ilmaston peruspiirre on vaihtelevuus, niin vuorokaudessa, vuosissa kuin vuosikymmenissä.Suomen keskilämpötilan arvioidaan kohoavan vuoteen 2080 mennessä 2 – 4 astetta. Keskimääräisen sademäärän arvioidaan kasvavan 15 - 25 % ja samalla sääilmiöiden äärimuodot kuten myrskyt, kuivuusjaksot ja rankkasateet runsastuvat. Sadepäivien määrä kasvaa 5 – 18 %. Suurimmat vuorokautiset sademäärät kasvavat 10 - 20 %, joidenkin kokeiden mukaan jopa
30 %. Lisääntyneet sademäärät sekä syyssateiden voimakkuus voivat aiheuttaa viljan lakoontumista ja tällöin vaikeuttaa korjuuta ja huonontaa sadon laatua. Lämpötilojen kohotessa haihdunta kasvaa, joten on oletettavissa, että myös maaperää voimakkaasti kuivattavat jaksot lisääntyvät. Syksyisin ilmankosteus on yleensä korkea ja haihdunta vähäistä. Jyvien entsyymitoiminta vilkastuu kosteissa oloissa, jolloin vilja voi alkaa itää. Tämä heikentää vehnän laatua jolloin se ei enää kelpaa leipäviljaksi.
Sakoluvulla tarkoitetaan jyvän itämisen astetta. Yhteyttämisen tuotteena syntyvät sokerit muodostavat tärkkelystä jyviin. Sakoluku on korkeimmillaan, kun sokerit ovat lähes kokonaan muuttuneet tärkkelykseksi. Tämä tapahtuu tuleentumisen aikaan. Kun tärkkelys alkaa pilkkoutua takaisin yksinkertaisiksi sokereiksi, sakoluku alkaa laskea. Tämän saa aikaan alfa-amylaasi niminen entsyymi, jonka toiminnan avulla jyvä valmistautuu itämään. Säädata kerättiin ilmatieteenlaitoksien havaintopaikoilta, niiltä paikkakunnilta jossa ilmatieteenlaitoksella oli säähavaintopaikka MTT:n koeaseman yhteydessä ja jossa samanaikaisesti tehtiin sakolukukokeita.
Sää- ja sakolukudatojen vertailusta saatu selkein johtopäätös on, että pelkät sademäärä-, sadesumma- tai lämpötilatiedot eivät korreloi sakolukuun tarpeeksi selvästi, jotta joku näistä tekijöistä yksin selittäisi sakoluvun muutoksia. Kuitenkin, etenkin voimakkaiden sateiden, tai useamman päivän sateisten jaksojen ja sakoluvun välillä oli havaittavissa riippuvuutta keskenään. Sakolukudatan havaintoja oli aivan liian vähän, jotta voitaisiin nähdä selkeitä riippuvuuksia. Korjuuajan olosuhteisiin ja sakolukuun vaikuttavat edellä mainittujen sääolosuhteiden lisäksi myös haihdunta, auringon säteilyn voimakkuus sekä tuulen voimakkuus, joita ei tässä työssä käytetyillä havaintopaikkakunnilla seurata. Pitäviä tuloksia sään ja sakoluvun välisistä riippuvuuksista ei voida tehdä näin pirstaleisen datan avulla.
30 %. Lisääntyneet sademäärät sekä syyssateiden voimakkuus voivat aiheuttaa viljan lakoontumista ja tällöin vaikeuttaa korjuuta ja huonontaa sadon laatua. Lämpötilojen kohotessa haihdunta kasvaa, joten on oletettavissa, että myös maaperää voimakkaasti kuivattavat jaksot lisääntyvät. Syksyisin ilmankosteus on yleensä korkea ja haihdunta vähäistä. Jyvien entsyymitoiminta vilkastuu kosteissa oloissa, jolloin vilja voi alkaa itää. Tämä heikentää vehnän laatua jolloin se ei enää kelpaa leipäviljaksi.
Sakoluvulla tarkoitetaan jyvän itämisen astetta. Yhteyttämisen tuotteena syntyvät sokerit muodostavat tärkkelystä jyviin. Sakoluku on korkeimmillaan, kun sokerit ovat lähes kokonaan muuttuneet tärkkelykseksi. Tämä tapahtuu tuleentumisen aikaan. Kun tärkkelys alkaa pilkkoutua takaisin yksinkertaisiksi sokereiksi, sakoluku alkaa laskea. Tämän saa aikaan alfa-amylaasi niminen entsyymi, jonka toiminnan avulla jyvä valmistautuu itämään. Säädata kerättiin ilmatieteenlaitoksien havaintopaikoilta, niiltä paikkakunnilta jossa ilmatieteenlaitoksella oli säähavaintopaikka MTT:n koeaseman yhteydessä ja jossa samanaikaisesti tehtiin sakolukukokeita.
Sää- ja sakolukudatojen vertailusta saatu selkein johtopäätös on, että pelkät sademäärä-, sadesumma- tai lämpötilatiedot eivät korreloi sakolukuun tarpeeksi selvästi, jotta joku näistä tekijöistä yksin selittäisi sakoluvun muutoksia. Kuitenkin, etenkin voimakkaiden sateiden, tai useamman päivän sateisten jaksojen ja sakoluvun välillä oli havaittavissa riippuvuutta keskenään. Sakolukudatan havaintoja oli aivan liian vähän, jotta voitaisiin nähdä selkeitä riippuvuuksia. Korjuuajan olosuhteisiin ja sakolukuun vaikuttavat edellä mainittujen sääolosuhteiden lisäksi myös haihdunta, auringon säteilyn voimakkuus sekä tuulen voimakkuus, joita ei tässä työssä käytetyillä havaintopaikkakunnilla seurata. Pitäviä tuloksia sään ja sakoluvun välisistä riippuvuuksista ei voida tehdä näin pirstaleisen datan avulla.