Nuoret sovittelussa : kokemuksia vaikutusmahdollisuuksista ja osallisuudesta sovitteluprosessissa
Yli-Priia, Annika (2010)
Yli-Priia, Annika
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010091413007
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010091413007
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää nuorten kokemuksia vaikutusmahdollisuuksistaan sovittelussa. Lisäksi haluttiin selvittää, miten vaikutusmahdollisuudet näkyivät ja missä sovitteluprosessin vaiheessa nuoret kokivat saavansa vaikuttaa. Nuorilla tarkoitetaan opinnäytetyössä tutkimuksen kohdejoukkoa eli 12/13–17-vuotiaita.
Tutkimukseen osallistui yksitoista nuorta, ja tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin marraskuun 2009 alusta joulukuun 2009 alkuun. Tutkimus toteutettiin käyttämällä kyselykaavaketta. Kyselykaavakkeen jakoivat sovittelijat itse sovittelutapahtuman loppuvaiheessa. Opinnäytetyön teoriassa käsiteltiin nuoruuden kehitystä, osallisuuden teoriaa ja sovittelua sekä yleisesti että nuoren kannalta. Teorian pohjalta analysoitiin tutkimuksen tuloksia.
Tulosten pohjalta ilmeni, että nuorilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn sovittelussa. Suurin osa nuorista koki saaneensa esittää mielipiteitään sovittelussa ja vaikuttaa sen lopputulokseen. Nuoret myös kokivat sovittelun olleen hyvä tapa ratkoa heitä koskevia asioita. Myös nuorten tuntemuksia sovittelun jälkeen kysyttiin. Useimmat nuoret kokivat olevansa helpottuneita ja tyytyväisiä. Yksi vastaaja tunsi helpotuksen ja tyytyväisyyden lisäksi jännitystä. Kolmessa vastauksessa päällimmäiset tunteet sovittelun jälkeen olivat pelokkuus, jännittyneisyys ja vihaisuus. Kaksi nuorta oli valinnut kaikki vaihtoehtoina olleet tunteet.
Nuorten vastauksista huomasi, että osan heistä oli vaikea määritellä tunnetilaansa. Nuoret kertoivat olevansa tyytyväisiä, mutta olivat saattaneet valita myös lisäksi kohdan ”minusta ei tuntunut miltään”. Yksi nuori kertoi olleensa vihainen ja hänen vastauksestaan näki selvästi, ettei hän ollut ymmärtänyt, miksi oli tullut sovitteluun.
Tutkimukseen osallistui yksitoista nuorta, ja tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto kerättiin marraskuun 2009 alusta joulukuun 2009 alkuun. Tutkimus toteutettiin käyttämällä kyselykaavaketta. Kyselykaavakkeen jakoivat sovittelijat itse sovittelutapahtuman loppuvaiheessa. Opinnäytetyön teoriassa käsiteltiin nuoruuden kehitystä, osallisuuden teoriaa ja sovittelua sekä yleisesti että nuoren kannalta. Teorian pohjalta analysoitiin tutkimuksen tuloksia.
Tulosten pohjalta ilmeni, että nuorilla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn sovittelussa. Suurin osa nuorista koki saaneensa esittää mielipiteitään sovittelussa ja vaikuttaa sen lopputulokseen. Nuoret myös kokivat sovittelun olleen hyvä tapa ratkoa heitä koskevia asioita. Myös nuorten tuntemuksia sovittelun jälkeen kysyttiin. Useimmat nuoret kokivat olevansa helpottuneita ja tyytyväisiä. Yksi vastaaja tunsi helpotuksen ja tyytyväisyyden lisäksi jännitystä. Kolmessa vastauksessa päällimmäiset tunteet sovittelun jälkeen olivat pelokkuus, jännittyneisyys ja vihaisuus. Kaksi nuorta oli valinnut kaikki vaihtoehtoina olleet tunteet.
Nuorten vastauksista huomasi, että osan heistä oli vaikea määritellä tunnetilaansa. Nuoret kertoivat olevansa tyytyväisiä, mutta olivat saattaneet valita myös lisäksi kohdan ”minusta ei tuntunut miltään”. Yksi nuori kertoi olleensa vihainen ja hänen vastauksestaan näki selvästi, ettei hän ollut ymmärtänyt, miksi oli tullut sovitteluun.