Kasvupaikkaluokittelun todellisuutta uudistuskypsässä kuusimetsikössä
Olin, Päivi H. (2010)
Olin, Päivi H.
Hämeen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010083112830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010083112830
Tiivistelmä
Metsänhoitoyhdistyksen ja ympäristökeskuksen näkemyserot lehdon ja lehtomaisen kankaan määrittelyissä herättivät kiinnostukseni kasvupaikkaluokan tutkimiseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida uudistuskypsän kuusimetsikön kasvillisuutta, maaperää ja muita muuttujia kasvupaikkaluokan selvittämiseksi.
Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimusalueelle muodostettiin kymmenen näytealaa. Kasvupaikan todellisuutta pyrittiin hahmottamaan kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden, maaperän ominaisuuksien, alueen viljavuuden sekä hydrologisten ja topografisten tekijöiden arvioinneilla. Suomessa on jo 100 vuoden ajan kehitetty cajanderilaista kasvillisuuslähtöistä metsätyypittelyä, missä tutkimusten tieteellinen taso on ollut vaihtelevaa. Tässä tutkimuksessa on käytetty mahdollisimman paljon tutkittua tietoa. Valtakunnallisten metsien monipuoliset inventoinnit eteläboreaalisella alavyöhykkeellä ovat olleet hyvänä tutkimuslähteenä.
Maannoslöydökset ja maa-ainesten analyysit toimivat lehtomaisen kankaan todisteena. Kenttäkerroksen kasvillisuus antoi myös vahvat perusteet lehtomaisen kankaan olemassaolosta. Samaan viittasi vähän yli puolet pohjakerroksen sammallöydöksistä. Kuitenkin muutamien lehtokasvien ja lehtosammalten esiintyminen viittasivat lehtoon. Tulkintahaasteita aiheuttivat lehdolle epätyypillinen niukka kasvutapa, varpujen runsaus, pensaiden niukkuus ja jalopuiden puuttuminen. Lehdolle epätyypillisestä maaperästä löytyi kuitenkin lehdon ominaispiirteille luonteenomaista hienorakeista maa-ainesta. Syitä lehtokasvillisuuden esiintymiselle haettiin kuusimetsikön ominaisuuksista, lähellä olevan lehdon reunavaikutuksista ja maa-aineksen vaihtelevuudesta.
Tutkimuksen todennäköisin hyöty on vastaavanlaisten kliimaksivaiheen kuusikoiden lehdon ja lehtomaisen kankaan kuvaamisessa ja vertailuissa.
Tutkimus on toteutettu tapaustutkimuksena. Tutkimusalueelle muodostettiin kymmenen näytealaa. Kasvupaikan todellisuutta pyrittiin hahmottamaan kenttä- ja pohjakerroksen kasvillisuuden, maaperän ominaisuuksien, alueen viljavuuden sekä hydrologisten ja topografisten tekijöiden arvioinneilla. Suomessa on jo 100 vuoden ajan kehitetty cajanderilaista kasvillisuuslähtöistä metsätyypittelyä, missä tutkimusten tieteellinen taso on ollut vaihtelevaa. Tässä tutkimuksessa on käytetty mahdollisimman paljon tutkittua tietoa. Valtakunnallisten metsien monipuoliset inventoinnit eteläboreaalisella alavyöhykkeellä ovat olleet hyvänä tutkimuslähteenä.
Maannoslöydökset ja maa-ainesten analyysit toimivat lehtomaisen kankaan todisteena. Kenttäkerroksen kasvillisuus antoi myös vahvat perusteet lehtomaisen kankaan olemassaolosta. Samaan viittasi vähän yli puolet pohjakerroksen sammallöydöksistä. Kuitenkin muutamien lehtokasvien ja lehtosammalten esiintyminen viittasivat lehtoon. Tulkintahaasteita aiheuttivat lehdolle epätyypillinen niukka kasvutapa, varpujen runsaus, pensaiden niukkuus ja jalopuiden puuttuminen. Lehdolle epätyypillisestä maaperästä löytyi kuitenkin lehdon ominaispiirteille luonteenomaista hienorakeista maa-ainesta. Syitä lehtokasvillisuuden esiintymiselle haettiin kuusimetsikön ominaisuuksista, lähellä olevan lehdon reunavaikutuksista ja maa-aineksen vaihtelevuudesta.
Tutkimuksen todennäköisin hyöty on vastaavanlaisten kliimaksivaiheen kuusikoiden lehdon ja lehtomaisen kankaan kuvaamisessa ja vertailuissa.