Henkilökunnan työhyvinvoinnin edistäminen dementiakodissa
Hoivala, Tuula; Stjerna, Marja-Leena (2010)
Hoivala, Tuula
Stjerna, Marja-Leena
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060911841
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060911841
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää työntekijöiden toimintatapoja ja vahvistaa henkilökunnan voimavaroja dementiakodissa. Tarkoituksena oli toimintatutkimuksen avulla löytää keinoja, joilla edistää henkilöstön työhyvinvointia sekä hoitajien hyvinvoinnin lisääntymisen avulla parantaa myös muistisairaiden asukkaiden elämänlaatua. Tutkimuksessa oli voimavaralähtöinen näkökulma.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja lähtökohtana olivat organisaation toiminnassa alkukartoituksessa havaitut haasteet, joita ryhdyttiin yhdessä työyhteisön kanssa kehittämään. Tutkimusaineistoa kerättiin sekä määrällisin, että laadullisin menetelmin. Työhyvinvoinnin mittaamiseksi kerättiin aineistoa kyselylomakkeiden monivalintakysymyksien ja avoimien kysymyksien sekä toiminnallisten mittareiden avulla. Muistisairaiden elämänlaatua arvioitiin havainnoinnin avulla. Voimavarakeskeisyys ja sosiaalinen pääoma olivat työhyvinvoinnin osalta keskeiset käsitteet ja muistisairaan elämänlaadun viitekehyksenä olivat TunteVa- ja TTAP- menetelmät.
Henkilökunnan kokema työhyvinvointi lisääntyi tutkimuksen aikana joiltakin osin, mutta merkittävin kehitys tapahtui työyhteisön omaksuessa dialogisen ja reflektiivisen toimintatavan. Toimintatutkimuksen kuluessa tapahtuneet työtapoihin liittyneet muutokset paransivat työskentelyn sujuvuutta ja asukkaiden elämänlaatua.
Haasteena työyhteisöllä on edelleen kehittää ja ylläpitää työyhteisön sosiaalista pääomaa ja työhyvinvointia sekä saada jokainen työntekijä niistä osalliseksi. Kehittämismyönteinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri työyhteisössä vaatii jatkuvaa avointa dialogia ja keskinäistä luottamusta sekä yhteisöllisyyden kehittämistä. Yhtenä kehittämiskohteena dementiakodissa on yhteisöllisyyden lisääminen niin, että se koskettaa sekä henkilökuntaa että asukkaita. Muistisairaiden ihmisten elämänlaatua lisäisi sosiaalisuuden lisääntyminen ja ryhmän ohjaaminen yksilöllisen kohtaamisen rinnalla.
Tutkimus toteutettiin toimintatutkimuksena ja lähtökohtana olivat organisaation toiminnassa alkukartoituksessa havaitut haasteet, joita ryhdyttiin yhdessä työyhteisön kanssa kehittämään. Tutkimusaineistoa kerättiin sekä määrällisin, että laadullisin menetelmin. Työhyvinvoinnin mittaamiseksi kerättiin aineistoa kyselylomakkeiden monivalintakysymyksien ja avoimien kysymyksien sekä toiminnallisten mittareiden avulla. Muistisairaiden elämänlaatua arvioitiin havainnoinnin avulla. Voimavarakeskeisyys ja sosiaalinen pääoma olivat työhyvinvoinnin osalta keskeiset käsitteet ja muistisairaan elämänlaadun viitekehyksenä olivat TunteVa- ja TTAP- menetelmät.
Henkilökunnan kokema työhyvinvointi lisääntyi tutkimuksen aikana joiltakin osin, mutta merkittävin kehitys tapahtui työyhteisön omaksuessa dialogisen ja reflektiivisen toimintatavan. Toimintatutkimuksen kuluessa tapahtuneet työtapoihin liittyneet muutokset paransivat työskentelyn sujuvuutta ja asukkaiden elämänlaatua.
Haasteena työyhteisöllä on edelleen kehittää ja ylläpitää työyhteisön sosiaalista pääomaa ja työhyvinvointia sekä saada jokainen työntekijä niistä osalliseksi. Kehittämismyönteinen ja tasa-arvoinen ilmapiiri työyhteisössä vaatii jatkuvaa avointa dialogia ja keskinäistä luottamusta sekä yhteisöllisyyden kehittämistä. Yhtenä kehittämiskohteena dementiakodissa on yhteisöllisyyden lisääminen niin, että se koskettaa sekä henkilökuntaa että asukkaita. Muistisairaiden ihmisten elämänlaatua lisäisi sosiaalisuuden lisääntyminen ja ryhmän ohjaaminen yksilöllisen kohtaamisen rinnalla.