Sikatalouden tulevaisuuden alueellinen kartoitus
Mönkkönen, Venla (2010)
Mönkkönen, Venla
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060811712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060811712
Tiivistelmä
Suomen sikatalous on viime aikoina ollut kovassa median pyörityksessä. Tulevaisuudessa sikatalouden haasteet näyttävät entistä suuremmilta. Oman haasteen sikataloudelle ovat antaneet uudet tukipäätökset, etenkin sika- ja siipikarjatalouden kansalliset tuet.
Sikatilojen määrä on viime vuosina vähentynyt ja tuotanto on keskittynyt yhä suurempiin tilakokoihin. Tällä hetkellä sikatiloja on Suomessa noin 2 300, joista alle tuhannella tilalla on päätuotantosuuntana porsastuotanto, noin 800 tilalla sianlihantuotanto ja noin 700 tilalla yhdistelmätuotanto. EU-jäsenyyden aikana Suomessa joka toinen maatila on lopettanut sikatalouden harjoittamisen.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen harvojen sikatalousalueiden lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomen sekä Kymenlaakson alueen sikatalouden tulevaisuuden tilannetta. Tutkimuksella selvitettiin, onko harvojen sikatalousalueiden sikatalousyrittäjillä tukimuutosten ja muiden ongelmien vuoksi kiinnostusta jatkaa tuotantomuotoaan vai lopettaako suurin osa tilan pidon viimeistään vuonna 2013.
Tutkimuksessa tietoa kerättiin sähköisesti ja postin kautta lähetettävän kyselyn avulla. Kysely lähetettiin 362 sikatalousyrittäjälle, joista 89 vastasi kyselyyn.
Kyselyn vastausprosentti oli 24,6 %.
Kysely oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus.
Tulosten mukaan kolme suurinta kyselyyn vastanneiden sikatalouden tuotantomuotoa olivat yhdistelmäsikala (33 %), lihasikala (32 %) ja emakko/porsastuotantosikala (27 %). Keskimäärin tiloilla oli 88 emakkopaikkaa ja 403 lihasikapaikkaa.
Viljelijät halusivat jatkaa sikataloutta, koska viiden vuoden jatkosuunnitelma kysymykseen vastattaessa 50 % aikoi jatkaa tuotantoaan entiseen tapaan. 21 % aikoi muuttaa tuotantosuuntaa ja vain 2 % aikoi luopua tuotannosta kokonaan. 17 % kyselyyn vastanneista aikoi investoida, 9 % vähentää sikojen määrää ja 1 % perustaa yhteissikalan. Suurimmat syyt sikatalouden jatkamiseen olivat kotieläintilana säilyminen (38 %) ja yrittäjien oma ammattitaito sekä kiinnostus alaa kohtaan (37 %).
Sikatilojen määrä on viime vuosina vähentynyt ja tuotanto on keskittynyt yhä suurempiin tilakokoihin. Tällä hetkellä sikatiloja on Suomessa noin 2 300, joista alle tuhannella tilalla on päätuotantosuuntana porsastuotanto, noin 800 tilalla sianlihantuotanto ja noin 700 tilalla yhdistelmätuotanto. EU-jäsenyyden aikana Suomessa joka toinen maatila on lopettanut sikatalouden harjoittamisen.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Suomen harvojen sikatalousalueiden lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomen sekä Kymenlaakson alueen sikatalouden tulevaisuuden tilannetta. Tutkimuksella selvitettiin, onko harvojen sikatalousalueiden sikatalousyrittäjillä tukimuutosten ja muiden ongelmien vuoksi kiinnostusta jatkaa tuotantomuotoaan vai lopettaako suurin osa tilan pidon viimeistään vuonna 2013.
Tutkimuksessa tietoa kerättiin sähköisesti ja postin kautta lähetettävän kyselyn avulla. Kysely lähetettiin 362 sikatalousyrittäjälle, joista 89 vastasi kyselyyn.
Kyselyn vastausprosentti oli 24,6 %.
Kysely oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus.
Tulosten mukaan kolme suurinta kyselyyn vastanneiden sikatalouden tuotantomuotoa olivat yhdistelmäsikala (33 %), lihasikala (32 %) ja emakko/porsastuotantosikala (27 %). Keskimäärin tiloilla oli 88 emakkopaikkaa ja 403 lihasikapaikkaa.
Viljelijät halusivat jatkaa sikataloutta, koska viiden vuoden jatkosuunnitelma kysymykseen vastattaessa 50 % aikoi jatkaa tuotantoaan entiseen tapaan. 21 % aikoi muuttaa tuotantosuuntaa ja vain 2 % aikoi luopua tuotannosta kokonaan. 17 % kyselyyn vastanneista aikoi investoida, 9 % vähentää sikojen määrää ja 1 % perustaa yhteissikalan. Suurimmat syyt sikatalouden jatkamiseen olivat kotieläintilana säilyminen (38 %) ja yrittäjien oma ammattitaito sekä kiinnostus alaa kohtaan (37 %).