"Kun tässä hommassa mua tarvittiin" : Kokemuksia erään ammattijärjestön kehittämishankkeesta
Huhtamäki-Nasri, Kirsi (2010)
Huhtamäki-Nasri, Kirsi
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060611545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060611545
Tiivistelmä
Monissa ammattijärjestöissä pohditaan parhaillaan kahta asiaa: kuinka saada uusia toimijoita mukaan toimintaan ja kuinka edistää jäsenten ja toimijoiden välistä vuoropuhelua? Kysymykset ovat ajankohtaisia, sillä lähitulevaisuudessa häämöttää pitkänmatkan puurtajien ruuhkautuva eläkepysäkki.
Tekemisen meininkiä hidastaa paitsi keski-iän nousu, myös hiljaisen tiedon katoaminen. Odotukset kohdistuvat nyt nuorempiin sukupolviin. Kuinka ammattijärjestö saa aikaan mukaansatempaavaa virtausta vanhaan, kulttuuriperinteistä ammentavaan koneistoon?
Toimintatutkimuksen kohteena olevan valtakunnallisen ammattijärjestön 11. jäsenyhdistyksessä suoritettu kehittämistyö osoitti, että uskallus ottaa riskejä voi synnyttää uutta energiaa ja voimaantumisen tunnetta. Uusien toimintamuotojen kehittämiseen täytyy kuitenkin löytyä riittävästi aikaa, avointa keskustelua ja yhteistä tahtoa. Kun nämä kolme perusasiaa on varmistettu, ovat onnistumisen edellytykset olemassa. Kun kehittämisprojekteja tehdään samanaikaisesti useassa jäsenyhdistyksessä, voidaan tuloksia jakaa ja juurruttaa yli yhdistysrajojen. Näin kehittämisen myönteiset vaikutukset leviävät koko järjestöön.
Tutkimuskysymykset olivat: Kuinka saada ”etulinja” eli aktiivitoimijat innostumaan ja motivoitumaan? Kuinka saada jäsenten kiinnostus ay-toimintaa kohtaan heräämään? Kuinka saadaan toimintaan pro-aktiivista tekemisen meininkiä?
Kehittämishankkeessa uudistustyötä lähdettiin tekemään käytännönläheisistä askelista. Alkuun lähdettiin nykytilaa arvioivien kyselyjen, SWOT-analyysien ja tuplatiimimenetelmällä johdettujen tavoitteiden kautta.
Hankkeita toteutettiin projektisuunnitelman mukaan välitavoitteita asettaen. Toimijat arvioivat kukin omaa järjestöosaamistaan, joista johdettiin yhdistyksen osaamiskompetensseja kuvaava osaamiskartta. Hankkeessa käytettiin erilaisia työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena oli tehostaa kokouskäytäntöjä, kannustaa uuden oppimiseen ja avoimeen yhteisökulttuuriin. Samalla kun osallistujat perehtyivät kehittämisen prosesseihin ja tavoitteisiin, lisääntyi myös tietoisuus oman panostuksen merkityksestä kokonaisuudessa. Hanketta arvioitiin toimijoille lähetetyn loppukyselyn avulla.
Yhdistystoiminnan kehittämisessä strategialähtöinen toiminta on hyvä valinta. Se on kuitenkin vain työkalu, jota ei saa ylikorostaa. Huomio tulee kiinnittää demokraattisen keskusteluilmapiirin luomiseen, yhteisöllisyyttä edistävien toimintaelementtien lisäämiseen ja osallistujien vapaaehtoistoimijuuden tiedostamiseen. Pienetkin edistysaskeleet ovat tärkeitä motivaatiomoottoreita, jotka lisäävät uskoa ja myönteistä asennetta kehittämistä kohtaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että matkan varrelle asetetaan helpoltakin tuntuvia tavoitteita. Kehittäminen edellyttää erityisesti johdon aktiivista osallistumista.
Opinnäytetyöni osoittaa, että toiminnan uudistaminen kysyy myönteistä, yhdessä tekemisestä ammentavaa asennetta. On tärkeää, että yksilölle muodostuu tunne omasta osallisuudesta ja vastuusta yhteisön tilaan vaikuttavana toimijana. Puolen vuoden kehittämisjakso ei välttämättä riitä muuttamaan sidosryhmien mielikuvia toimintaa kohtaan, mutta kokemukset tuovat esiin elementtejä, joista syntyy dynaamista yhdistystoimintaa.
Tekemisen meininkiä hidastaa paitsi keski-iän nousu, myös hiljaisen tiedon katoaminen. Odotukset kohdistuvat nyt nuorempiin sukupolviin. Kuinka ammattijärjestö saa aikaan mukaansatempaavaa virtausta vanhaan, kulttuuriperinteistä ammentavaan koneistoon?
Toimintatutkimuksen kohteena olevan valtakunnallisen ammattijärjestön 11. jäsenyhdistyksessä suoritettu kehittämistyö osoitti, että uskallus ottaa riskejä voi synnyttää uutta energiaa ja voimaantumisen tunnetta. Uusien toimintamuotojen kehittämiseen täytyy kuitenkin löytyä riittävästi aikaa, avointa keskustelua ja yhteistä tahtoa. Kun nämä kolme perusasiaa on varmistettu, ovat onnistumisen edellytykset olemassa. Kun kehittämisprojekteja tehdään samanaikaisesti useassa jäsenyhdistyksessä, voidaan tuloksia jakaa ja juurruttaa yli yhdistysrajojen. Näin kehittämisen myönteiset vaikutukset leviävät koko järjestöön.
Tutkimuskysymykset olivat: Kuinka saada ”etulinja” eli aktiivitoimijat innostumaan ja motivoitumaan? Kuinka saada jäsenten kiinnostus ay-toimintaa kohtaan heräämään? Kuinka saadaan toimintaan pro-aktiivista tekemisen meininkiä?
Kehittämishankkeessa uudistustyötä lähdettiin tekemään käytännönläheisistä askelista. Alkuun lähdettiin nykytilaa arvioivien kyselyjen, SWOT-analyysien ja tuplatiimimenetelmällä johdettujen tavoitteiden kautta.
Hankkeita toteutettiin projektisuunnitelman mukaan välitavoitteita asettaen. Toimijat arvioivat kukin omaa järjestöosaamistaan, joista johdettiin yhdistyksen osaamiskompetensseja kuvaava osaamiskartta. Hankkeessa käytettiin erilaisia työskentelymenetelmiä, joiden tarkoituksena oli tehostaa kokouskäytäntöjä, kannustaa uuden oppimiseen ja avoimeen yhteisökulttuuriin. Samalla kun osallistujat perehtyivät kehittämisen prosesseihin ja tavoitteisiin, lisääntyi myös tietoisuus oman panostuksen merkityksestä kokonaisuudessa. Hanketta arvioitiin toimijoille lähetetyn loppukyselyn avulla.
Yhdistystoiminnan kehittämisessä strategialähtöinen toiminta on hyvä valinta. Se on kuitenkin vain työkalu, jota ei saa ylikorostaa. Huomio tulee kiinnittää demokraattisen keskusteluilmapiirin luomiseen, yhteisöllisyyttä edistävien toimintaelementtien lisäämiseen ja osallistujien vapaaehtoistoimijuuden tiedostamiseen. Pienetkin edistysaskeleet ovat tärkeitä motivaatiomoottoreita, jotka lisäävät uskoa ja myönteistä asennetta kehittämistä kohtaan. Tämän vuoksi on tärkeää, että matkan varrelle asetetaan helpoltakin tuntuvia tavoitteita. Kehittäminen edellyttää erityisesti johdon aktiivista osallistumista.
Opinnäytetyöni osoittaa, että toiminnan uudistaminen kysyy myönteistä, yhdessä tekemisestä ammentavaa asennetta. On tärkeää, että yksilölle muodostuu tunne omasta osallisuudesta ja vastuusta yhteisön tilaan vaikuttavana toimijana. Puolen vuoden kehittämisjakso ei välttämättä riitä muuttamaan sidosryhmien mielikuvia toimintaa kohtaan, mutta kokemukset tuovat esiin elementtejä, joista syntyy dynaamista yhdistystoimintaa.