Miten työyhteisö huolehtii jäsenistään? : Päiväperhon Kriisi- ja katkaisuosaston työyhteisön työssä jaksaminen
Laisi, Anu (2010)
Laisi, Anu
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060211292
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060211292
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Tampereen kaupungin lastensuojelun erityispalveluihin kuuluvan Päiväperhon Kriisi- ja katkaisuosaston työyhteisön työssä jaksamista. Työssä tarkastellaan, miten työntekijät itse määrittelevät työyhteisönsä ja tämän voinnin, miten työyhteisö huolehtii jäsenistään työssä jaksamisen näkökulmasta sekä miten työyhteisön työssä jaksamista voisi kehittää. Tutkimus perustuu työntekijöiden omakohtaisiin näkemyksiin.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoidun kyselyn avulla, joka toteutettiin 11 työntekijälle kesällä 2009. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina olivat työhyvinvointi ja työyhteisön työssä jaksaminen sekä kriisityö.
Kriisi- ja katkaisuosaston työntekijöiden työnkuvat ovat lähes samat koulutuspohjista riippumatta. Työyhteisössä ei erotella työtehtäviä muutoin kuin lääkehoidon ja esimiestyön osalta. Työtä tehdään matalan kynnyksen periaatteella. Asiakasryhmänä ovat päihdeongelmaiset perheet ja raskaana olevat. Tutkimushetkellä Kriisi- ja katkaisuosasto oli toiminut vajaa 2 vuotta. Tänä aikana työyhteisö on käynyt läpi kehittymis- ja muutosvaiheita, jotka ovat vaikuttaneet työssä jaksamiseen. Kriisityön luonne ja päivystysosastona toimiminen lisäävät työn kuormittavuutta.
Tutkimustulosten mukaan työyhteisön vointi koettiin vaihtelevaksi. Vointiin vaikuttivat muun muassa työn haastavuus, työyhteisön ihmissuhteet ja vuorovaikutuskulttuuri, tasavertaisuus, toisista välittäminen sekä jokaisen ammattitaidon ja osaamisen kunnioittaminen. Työntekijät toivoivat enemmän yhteistä aikaa vapaamuotoiselle sekä moniammatilliselle keskustelulle. Työyhteisön dialogia tulisi kuitenkin kehittää. Työntekijöiden persoonallisuudet ja moniammatillisuus toivat voimavaroja sekä haasteita työyhteisön toiminnalle. Työyhteisön työssä jaksamista tukivat työntekijöiden kollegiaalisuus, tunteiden sallittavuus ja arkipäiväiset hyvät tavat. Työntekijät kaipasivat enemmän rakentavaa palautetta, yhteisten linjausten ja toimintatapojen määrittelyä asiakastyössä. Tärkeäksi koettiin myös struktuurien ylläpitäminen.
Tutkimus on laadullinen. Tutkimusaineisto on kerätty puolistrukturoidun kyselyn avulla, joka toteutettiin 11 työntekijälle kesällä 2009. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysimenetelmää käyttäen. Tutkimuksen teoreettisina lähtökohtina olivat työhyvinvointi ja työyhteisön työssä jaksaminen sekä kriisityö.
Kriisi- ja katkaisuosaston työntekijöiden työnkuvat ovat lähes samat koulutuspohjista riippumatta. Työyhteisössä ei erotella työtehtäviä muutoin kuin lääkehoidon ja esimiestyön osalta. Työtä tehdään matalan kynnyksen periaatteella. Asiakasryhmänä ovat päihdeongelmaiset perheet ja raskaana olevat. Tutkimushetkellä Kriisi- ja katkaisuosasto oli toiminut vajaa 2 vuotta. Tänä aikana työyhteisö on käynyt läpi kehittymis- ja muutosvaiheita, jotka ovat vaikuttaneet työssä jaksamiseen. Kriisityön luonne ja päivystysosastona toimiminen lisäävät työn kuormittavuutta.
Tutkimustulosten mukaan työyhteisön vointi koettiin vaihtelevaksi. Vointiin vaikuttivat muun muassa työn haastavuus, työyhteisön ihmissuhteet ja vuorovaikutuskulttuuri, tasavertaisuus, toisista välittäminen sekä jokaisen ammattitaidon ja osaamisen kunnioittaminen. Työntekijät toivoivat enemmän yhteistä aikaa vapaamuotoiselle sekä moniammatilliselle keskustelulle. Työyhteisön dialogia tulisi kuitenkin kehittää. Työntekijöiden persoonallisuudet ja moniammatillisuus toivat voimavaroja sekä haasteita työyhteisön toiminnalle. Työyhteisön työssä jaksamista tukivat työntekijöiden kollegiaalisuus, tunteiden sallittavuus ja arkipäiväiset hyvät tavat. Työntekijät kaipasivat enemmän rakentavaa palautetta, yhteisten linjausten ja toimintatapojen määrittelyä asiakastyössä. Tärkeäksi koettiin myös struktuurien ylläpitäminen.