Terveisiä Vladimir Mihailovitshilta! : verkostojen toiminta Venäjän kirjeenvaihtajan työssä
Nurmo, Reetta (2010)
Nurmo, Reetta
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052910944
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052910944
Tiivistelmä
Opinnäyte kertoo verkostojen toiminnasta Venäjän kirjeenvaihtajan työssä. Työ on tehty Helsingin Sanomien toimeksiannosta.
Verkostojen merkitystä korostetaan jatkuvasti työelämässä. Nykyisessä kilpailuasetelmassa työelämässä pärjäävät ne, joilla on parhaat kontaktit. Journalismin näkökulmasta verkostoja ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, joten työ tuo uutta tietoa alalle. Venäjällä verkostojen hyödyntäminen oli Neuvostoliiton aikaan elinehto, ja on edelleenkin tärkeässä roolissa. Siksi aihe on rajattu tutkimaan suomalaisen kirjeenvaihtajan verkostojen toimintaa juuri Venäjällä.
Työn tavoite on koota Venäjän-kirjeenvaihtajien kartuttamaa hiljaista tietoa yksiin kansiin. Näistä kokemuksista on johdettu konkreettisia työskentelyohjeita, joita kuka tahansa toimittaja tai Venäjällä liikkuva voi soveltaa.
Otsikon "Terveisiä Vladimir Mihailovitshilta!" viittaa terveisten sanomiseen venäläisessä kulttuurissa. Otettaessa yhteyttä uusiin ihmisiin, on aina syytä kertoa terveisiä yhteiseltä tuttavalta, koska yhteinen tuttava ikään kuin vakuuttaa yhteydenottajan. Nyky-Venäjällä verkostoja on myös mahdollista ulkoistaa, jos on rahaa. Tyypillisin tapa ulkoistaa verkostoja on fikserin, eli paikallisen avustajan, käyttö.
Verkostoilla pyritään helpottamaan arkea, ja esimerkiksi kirjeenvaihtajan työssä nopeuttamaan työprosessia ja ohittamaan byrokratiaa. Tärkeitä verkostoja kirjeenvaihtajille ovat muun muassa venäläiset työtoverit, kollegat Venäjältä ja ulkomailta sekä muut venäläiset ystävät ja tuttavat.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistruktuoituna haastattelututkimuksena. Työ käynnistyi syyskuussa 2009 ja valmistui toukokuussa 2010. Aineiston kerääminen ja aktiivinen kirjoitustyö ajoittuivat helmi–huhtikuulle 2010. Työhön on haastateltu viittä nykyistä tai juuri kotimaahan palannutta kirjeenvaihtajaa. Haastattelut toteutettiin Helsingissä ja Moskovassa.
Verkostojen merkitystä korostetaan jatkuvasti työelämässä. Nykyisessä kilpailuasetelmassa työelämässä pärjäävät ne, joilla on parhaat kontaktit. Journalismin näkökulmasta verkostoja ei ole Suomessa juurikaan tutkittu, joten työ tuo uutta tietoa alalle. Venäjällä verkostojen hyödyntäminen oli Neuvostoliiton aikaan elinehto, ja on edelleenkin tärkeässä roolissa. Siksi aihe on rajattu tutkimaan suomalaisen kirjeenvaihtajan verkostojen toimintaa juuri Venäjällä.
Työn tavoite on koota Venäjän-kirjeenvaihtajien kartuttamaa hiljaista tietoa yksiin kansiin. Näistä kokemuksista on johdettu konkreettisia työskentelyohjeita, joita kuka tahansa toimittaja tai Venäjällä liikkuva voi soveltaa.
Otsikon "Terveisiä Vladimir Mihailovitshilta!" viittaa terveisten sanomiseen venäläisessä kulttuurissa. Otettaessa yhteyttä uusiin ihmisiin, on aina syytä kertoa terveisiä yhteiseltä tuttavalta, koska yhteinen tuttava ikään kuin vakuuttaa yhteydenottajan. Nyky-Venäjällä verkostoja on myös mahdollista ulkoistaa, jos on rahaa. Tyypillisin tapa ulkoistaa verkostoja on fikserin, eli paikallisen avustajan, käyttö.
Verkostoilla pyritään helpottamaan arkea, ja esimerkiksi kirjeenvaihtajan työssä nopeuttamaan työprosessia ja ohittamaan byrokratiaa. Tärkeitä verkostoja kirjeenvaihtajille ovat muun muassa venäläiset työtoverit, kollegat Venäjältä ja ulkomailta sekä muut venäläiset ystävät ja tuttavat.
Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka toteutettiin puolistruktuoituna haastattelututkimuksena. Työ käynnistyi syyskuussa 2009 ja valmistui toukokuussa 2010. Aineiston kerääminen ja aktiivinen kirjoitustyö ajoittuivat helmi–huhtikuulle 2010. Työhön on haastateltu viittä nykyistä tai juuri kotimaahan palannutta kirjeenvaihtajaa. Haastattelut toteutettiin Helsingissä ja Moskovassa.