Lepoaikojen toteutuminen hotelli- ja ravintola-alalla
Rantala, Anne (2010)
Rantala, Anne
HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810804
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052810804
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, miten päivittäiset tauot, vuorokausilepoajat ja viikkolepoajat toteutuvat hotelli- ja ravintola-alan yrityksissä, sekä kartoittaa alan työntekijöiden mielipiteitä lepoaikojen vaikutuksista työssä jaksamiseen. Aihe on rajattu koskemaan majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia suorittavaa työtä tekeviä työntekijöitä, jotka voivat olla sekä alais- että esimiesasemassa. Tulosten tarkoituksena on kertoa, toteutuvatko työsuojelulliset tavoitteet työkyvyn ylläpitämiseksi ja tuoda esiin perusteluita työolojen ja -ehtojen parannuksia varten.
Työlainsäädännössä on määritelty työaikoja, lepoaikoja ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä, mutta varsinaiset työehdot löytyvät majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksesta, jossa on otettu huomioon alan erityistarpeet. Monet työehtosopimuksen säädökset ovat ristiriidassa esimerkiksi Työterveyslaitoksen suositusten kanssa ja asettavat kyseenalaisiksi työssä jaksamisen ja työsuojelulliset pyrkimykset.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, eli kyselylomaketta, joka jaettiin kolmelle HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun restonomiksi opiskelevalle monimuoto-, eli aikuisopiskelijaryhmälle. Tutkimus toteutettiin maalis- ja huhtikuun aikana 2010 jakamalla lomakkeet henkilökohtaisesti lähiopetustunneilla. Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 48 kappaletta, joihin vastanneista suurin osa oli ravintolahenkilökuntaa.
Tutkimuksessa selvisi, että työehtosopimuksen määrittelemät tauot toteutuvat kohtuullisesti, mutta ovat liian lyhyitä vastaamaan niiden pääasiallista tarkoitusta, joka on lepo ja elpyminen. Työehtosopimusta noudatetaan melko hyvin vuorokautisten ja viikoittaisten lepoaikojen suhteen, mutta nämä lepoajat eivät vastaa täysin työntekijöiden tarvetta. Tarve lepoaikoihin on yksilöllinen, mutta pääasiassa säännölliset lepoajat parantaisivat olennaisesti työntekijöiden jaksamista. Kahvitauoille ja pidemmille vuorokausilepoajoille on jaksamisen kannalta tarvetta. Vastaajat toivovat myös useampia viikonloppuvapaita.
Tuloksia ei voida pienen otoksen johdosta täysin yleistää, mutta ne luovat tärkeän pohjan jatkotutkimukselle. Tuloksista voidaan päätellä, että työsuojelulliset tavoitteet eivät toteudu lepoaikojen osalta riittävästi. Lepoajoissa on monta epäkohtaa, joihin tulisi puuttua työkyvyn ylläpitämiseksi. Myös yksittäisillä yrityksillä on mahdollisuutensa työolojen kehittämiseen, joiden kautta kasvava työmotivaatio vaikuttaisi myös työn tulokseen.
Työlainsäädännössä on määritelty työaikoja, lepoaikoja ja työturvallisuutta koskevia sääntöjä, mutta varsinaiset työehdot löytyvät majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksesta, jossa on otettu huomioon alan erityistarpeet. Monet työehtosopimuksen säädökset ovat ristiriidassa esimerkiksi Työterveyslaitoksen suositusten kanssa ja asettavat kyseenalaisiksi työssä jaksamisen ja työsuojelulliset pyrkimykset.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista menetelmää, eli kyselylomaketta, joka jaettiin kolmelle HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun restonomiksi opiskelevalle monimuoto-, eli aikuisopiskelijaryhmälle. Tutkimus toteutettiin maalis- ja huhtikuun aikana 2010 jakamalla lomakkeet henkilökohtaisesti lähiopetustunneilla. Hyväksyttyjä vastauksia saatiin 48 kappaletta, joihin vastanneista suurin osa oli ravintolahenkilökuntaa.
Tutkimuksessa selvisi, että työehtosopimuksen määrittelemät tauot toteutuvat kohtuullisesti, mutta ovat liian lyhyitä vastaamaan niiden pääasiallista tarkoitusta, joka on lepo ja elpyminen. Työehtosopimusta noudatetaan melko hyvin vuorokautisten ja viikoittaisten lepoaikojen suhteen, mutta nämä lepoajat eivät vastaa täysin työntekijöiden tarvetta. Tarve lepoaikoihin on yksilöllinen, mutta pääasiassa säännölliset lepoajat parantaisivat olennaisesti työntekijöiden jaksamista. Kahvitauoille ja pidemmille vuorokausilepoajoille on jaksamisen kannalta tarvetta. Vastaajat toivovat myös useampia viikonloppuvapaita.
Tuloksia ei voida pienen otoksen johdosta täysin yleistää, mutta ne luovat tärkeän pohjan jatkotutkimukselle. Tuloksista voidaan päätellä, että työsuojelulliset tavoitteet eivät toteudu lepoaikojen osalta riittävästi. Lepoajoissa on monta epäkohtaa, joihin tulisi puuttua työkyvyn ylläpitämiseksi. Myös yksittäisillä yrityksillä on mahdollisuutensa työolojen kehittämiseen, joiden kautta kasvava työmotivaatio vaikuttaisi myös työn tulokseen.