Omaistoiminnan kehittäminen järjestötyössä
HIrvonen, Sirpa (2010)
HIrvonen, Sirpa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052710712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052710712
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Hyvinkää
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Terveyden edistämisen koulutusohjelma – ennalta ehkäisevän hyvinvointityön johtaminen ja kehittäminen (90 op)
Sirpa Hirvonen
Omaistoiminnan kehittäminen järjestötyössä
Vuosi 2010 Sivumäärä 71
Tämän ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aineistoa siitä, minkälaista tietoa ja tukea psyykkisesti sairastuneiden omaiset kokevat tarvitsevansa. Opinnäytetyössä koottiin tietoa myös siitä, miten läheisen sairaus on vaikuttanut omaisten elämään. Opinnäytetyön tavoitteena oli omaistoiminnan kehittäminen Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry:ssä.
Peilaan tämän aineiston tuloksia laajaan mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointitutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2000-2001. Kyseisen tutkimuksen mukaan omaisten hyvinvointi on osoittautunut masennuksen sekä tyytyväisyyden osalta paljon muun väestön hyvinvointia huonommaksi. Omaisyhdistyksellä voi olla merkittävä rooli omaisten hyvinvoinnin edistämisen kannalta.
Opinnäytetyö käsittelee hyvinvointia ja voimaantumista sekä järjestötyön merkitystä kansalaisten arjessa. Omaistoiminnan tavoitteena on omaisten hyvinvointi. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat, joten sosiaali- ja terveysalan viranomaiset tarvitsevat myös tietoa siitä, että koko perhe tulee huomioida läheisen sairastuessa.
Tässä opinnäytetyössä yhdistyi kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimusote, jota kutsutaan triangulaatioksi. Koko yhdistyksen jäsenistölle lähetettiin kysely (N=867), johon vastasi (N=271) 31 % omaisista. Kvantitatiivisen menetelmän avulla selvitettiin omaisten tuen ja tiedon tarpeita. Kvalitatiivisen menetelmän avulla saatiin tietoa sairauden vaikutuksesta omaisten elämään. Tuloksia analysoitiin kvantitatiivisesti numeerisessa muodossa kuvioiden avulla ja kvalitatiivisesti nostamalla aineistoista esiin teemoja, jotka toistuivat omaisten vastauksissa.
Tutkimustulosten mukaan omaiset kokivat monella eri osa-alueella kuormittuneisuutta, kun läheinen oli sairastunut psyykkisesti. Etenkin sairauden alkuvaihe koettiin erittäin raskaaksi, ennen kuin tilanteeseen sopeuduttiin ja suuntauduttiin elämässä eteenpäin. Sopeutumisprosessi etenee yksilöllisesti ja tukea sekä tietoa tarvitaan eri vaiheisiin. Omaisten kokivat tarvitsevansa eniten lepoa, voimavaroja ja virkistystä.
Kyselyn mukaan luennot, henkilökohtaiset keskustelut ja vertaisryhmät vastasivat parhaiten omaisten tarpeisiin. Omaiset tarvitsivat tukea omaan jaksamiseensa, samoin sairastuneen hoito ja kuntoutus kiinnostivat omaisia. Järjestöt tarjoavat ihmisille yhteisön, jossa he voivat toimia ja kokea osallisuutta. Niiden vapaaehtoistoimintaa ja vertaistukea eivät voi korvata julkinen sektori.
Yhteenvetona kyselyn tuloksista voidaan todeta, että yhdistys tuottaa sellaista toimintaa, joka vastaa omaisten tarpeita. Toimintaa voisi kuitenkin jakaa selkeämmin omaisten eri sopeutumisvaiheisiin. Omaisyhdistyksen toiminnasta tiedottamista tulee myös lisätä tulevaisuudessa entisestään, jotta myös hoitotahot ohjaisivat omaisia enemmän mukaan yhdistyksen toimintaan.
Hyödyllinen jatkotutkimusaihe voisi olla, miten omaiset ovat selviytyneet läheisen psyykkisestä sairaudesta.
Asiasanat: Psyykkisesti sairastuneen omainen, hyvinvointi, voimaantuminen, järjestötyö
Laurea Hyvinkää
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Terveyden edistämisen koulutusohjelma – ennalta ehkäisevän hyvinvointityön johtaminen ja kehittäminen (90 op)
Sirpa Hirvonen
Omaistoiminnan kehittäminen järjestötyössä
Vuosi 2010 Sivumäärä 71
Tämän ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aineistoa siitä, minkälaista tietoa ja tukea psyykkisesti sairastuneiden omaiset kokevat tarvitsevansa. Opinnäytetyössä koottiin tietoa myös siitä, miten läheisen sairaus on vaikuttanut omaisten elämään. Opinnäytetyön tavoitteena oli omaistoiminnan kehittäminen Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry:ssä.
Peilaan tämän aineiston tuloksia laajaan mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointitutkimukseen, joka toteutettiin vuonna 2000-2001. Kyseisen tutkimuksen mukaan omaisten hyvinvointi on osoittautunut masennuksen sekä tyytyväisyyden osalta paljon muun väestön hyvinvointia huonommaksi. Omaisyhdistyksellä voi olla merkittävä rooli omaisten hyvinvoinnin edistämisen kannalta.
Opinnäytetyö käsittelee hyvinvointia ja voimaantumista sekä järjestötyön merkitystä kansalaisten arjessa. Omaistoiminnan tavoitteena on omaisten hyvinvointi. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat, joten sosiaali- ja terveysalan viranomaiset tarvitsevat myös tietoa siitä, että koko perhe tulee huomioida läheisen sairastuessa.
Tässä opinnäytetyössä yhdistyi kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimusote, jota kutsutaan triangulaatioksi. Koko yhdistyksen jäsenistölle lähetettiin kysely (N=867), johon vastasi (N=271) 31 % omaisista. Kvantitatiivisen menetelmän avulla selvitettiin omaisten tuen ja tiedon tarpeita. Kvalitatiivisen menetelmän avulla saatiin tietoa sairauden vaikutuksesta omaisten elämään. Tuloksia analysoitiin kvantitatiivisesti numeerisessa muodossa kuvioiden avulla ja kvalitatiivisesti nostamalla aineistoista esiin teemoja, jotka toistuivat omaisten vastauksissa.
Tutkimustulosten mukaan omaiset kokivat monella eri osa-alueella kuormittuneisuutta, kun läheinen oli sairastunut psyykkisesti. Etenkin sairauden alkuvaihe koettiin erittäin raskaaksi, ennen kuin tilanteeseen sopeuduttiin ja suuntauduttiin elämässä eteenpäin. Sopeutumisprosessi etenee yksilöllisesti ja tukea sekä tietoa tarvitaan eri vaiheisiin. Omaisten kokivat tarvitsevansa eniten lepoa, voimavaroja ja virkistystä.
Kyselyn mukaan luennot, henkilökohtaiset keskustelut ja vertaisryhmät vastasivat parhaiten omaisten tarpeisiin. Omaiset tarvitsivat tukea omaan jaksamiseensa, samoin sairastuneen hoito ja kuntoutus kiinnostivat omaisia. Järjestöt tarjoavat ihmisille yhteisön, jossa he voivat toimia ja kokea osallisuutta. Niiden vapaaehtoistoimintaa ja vertaistukea eivät voi korvata julkinen sektori.
Yhteenvetona kyselyn tuloksista voidaan todeta, että yhdistys tuottaa sellaista toimintaa, joka vastaa omaisten tarpeita. Toimintaa voisi kuitenkin jakaa selkeämmin omaisten eri sopeutumisvaiheisiin. Omaisyhdistyksen toiminnasta tiedottamista tulee myös lisätä tulevaisuudessa entisestään, jotta myös hoitotahot ohjaisivat omaisia enemmän mukaan yhdistyksen toimintaan.
Hyödyllinen jatkotutkimusaihe voisi olla, miten omaiset ovat selviytyneet läheisen psyykkisestä sairaudesta.
Asiasanat: Psyykkisesti sairastuneen omainen, hyvinvointi, voimaantuminen, järjestötyö