Pitkittynyt psyykkinen stressi, sen ilmeneminen ja hoito ihotautia sairastavalla potilaalla
Nykänen, Teija (2010)
Nykänen, Teija
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610559
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052610559
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tieteelliseen tutkimusnäyttöön perustuen, miten pitkittynyt psyykkinen stressi ilmenee ihotautia sairastavalla potilaalla, mitä keinoja ihopotilaan kokeman pitkittyneen psyykkisen stressin hoitamiseksi on ja miten hoitaja voi helpottaa ihopotilaan ihosairaudesta johtuvaa pitkittynyttä psyykkistä stressiä. Menetelmänä työn tekemisessä sovelsin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Katsauksen aineisto koostui viidestätoista englanninkielisestä tutkimusartkkelista vuosilta 2001–2008. Aineiston analysointi tapahtui tekemällä tutkimuskysymyksiä ja etsimällä mahdollisimman kattavia vastauksia. Sisältöanalyysissä käytin induktiivista analysointia apuna, niin että yläkäsitteistä tein otsikoita.
Tutkimusten mukaan vaikea tai keskivaikeaksi luokiteltu ihosairaus aiheuttaa itsessään paljon vahinkoa potilaan itsetunnolle ja lisää negatiivisia tunnetiloja, varsinkin jos potilas on sairastunut jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Ihopotilaan hoidot ja niiden haittavaikutukset ovat
uuvuttavia ja raskaita potilaille. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja työelämässä koetaan syrjintää. Ihopotilasta usein vähätellään, koska ihosairaus ei ole kuolemaan johtava sairaus. Yleisen tietämyksen lisääminen ihosairauksista olisi
tärkeää, jotta asenteisiin ja mielipiteisiin pystyttäisiin vaikuttamaan. Potilaiden kouluttaminen ja tiedon lisääminen lisäsivät potilaan itsehoitovalmiuksia. Vertaistuen määrä oli vähäistä, tai sitä ei koettu merkittävänä tapana selviytyä. Tuki hoitavalta lääkäriltä oli moninkertaista verrattuna hoitajien antamaan tukeen. Hoitajien valmiudet psyykkisten ongelmien kartoittamiseen olivat puutteellisia. Lisäksi hoitajien tulisi puuttua rohkeammin ihosairaudesta johtuvaan psyykkiseen stressiin. Ihopotilasta tulisi hoitaa kokonaisvaltaisesti, ei vain hänen kliinisiä oireitaan. Ihopotilaan taudinkuva on aina yksilöllinen. Tutkimusten mukaan parhain ja tehokkain keino olisi yksilöllisen hoidon suunnitteleminen yhdessä potilaan kanssa. Erilaisilla yksilöllisillä terapioilla oli saatu hyviä hoitotuloksia. Tämän kaltaisia tutkimuksia oli kuitenkin tehty vain vähän, ja niiden potilasotokset olivat vähäisiä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat linjassa aiemman tietämyksen kanssa. Tukimustulokset ovat yhtenevät muita kroonisia sairauksia koskevien vastaavanlaisten tutkimustulosten kanssa.
Tämä työ kuuluu vuosina 2009–2013 toteutettavan hankkeen "Pitkäaikaissairaiden hoitoväsymys" ensimmäiseen osaan ja tämän työn tarkoitus oli etsiä tutkittua tietoa siitä mitä masennus on diabeetikoilla ja muilla pitkäaikaissairauksia sairastavilla potilailla. Tämän työn tuloksia voidaan
hyödyntää hankkeen kirjallisena osana.
Tutkimusten mukaan vaikea tai keskivaikeaksi luokiteltu ihosairaus aiheuttaa itsessään paljon vahinkoa potilaan itsetunnolle ja lisää negatiivisia tunnetiloja, varsinkin jos potilas on sairastunut jo lapsuudessa tai nuoruudessa. Ihopotilaan hoidot ja niiden haittavaikutukset ovat
uuvuttavia ja raskaita potilaille. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja työelämässä koetaan syrjintää. Ihopotilasta usein vähätellään, koska ihosairaus ei ole kuolemaan johtava sairaus. Yleisen tietämyksen lisääminen ihosairauksista olisi
tärkeää, jotta asenteisiin ja mielipiteisiin pystyttäisiin vaikuttamaan. Potilaiden kouluttaminen ja tiedon lisääminen lisäsivät potilaan itsehoitovalmiuksia. Vertaistuen määrä oli vähäistä, tai sitä ei koettu merkittävänä tapana selviytyä. Tuki hoitavalta lääkäriltä oli moninkertaista verrattuna hoitajien antamaan tukeen. Hoitajien valmiudet psyykkisten ongelmien kartoittamiseen olivat puutteellisia. Lisäksi hoitajien tulisi puuttua rohkeammin ihosairaudesta johtuvaan psyykkiseen stressiin. Ihopotilasta tulisi hoitaa kokonaisvaltaisesti, ei vain hänen kliinisiä oireitaan. Ihopotilaan taudinkuva on aina yksilöllinen. Tutkimusten mukaan parhain ja tehokkain keino olisi yksilöllisen hoidon suunnitteleminen yhdessä potilaan kanssa. Erilaisilla yksilöllisillä terapioilla oli saatu hyviä hoitotuloksia. Tämän kaltaisia tutkimuksia oli kuitenkin tehty vain vähän, ja niiden potilasotokset olivat vähäisiä. Kirjallisuuskatsauksen tulokset olivat linjassa aiemman tietämyksen kanssa. Tukimustulokset ovat yhtenevät muita kroonisia sairauksia koskevien vastaavanlaisten tutkimustulosten kanssa.
Tämä työ kuuluu vuosina 2009–2013 toteutettavan hankkeen "Pitkäaikaissairaiden hoitoväsymys" ensimmäiseen osaan ja tämän työn tarkoitus oli etsiä tutkittua tietoa siitä mitä masennus on diabeetikoilla ja muilla pitkäaikaissairauksia sairastavilla potilailla. Tämän työn tuloksia voidaan
hyödyntää hankkeen kirjallisena osana.