MYRSKYN SILMÄSSÄ? : Lapsiesiintyjien aiheuttamat erityisvaatimukset dokumenttielokuvan tekemiselle
Mäntymaa, Jaakko (2010)
Mäntymaa, Jaakko
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410392
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410392
Tiivistelmä
Mäntymaa, Jaakko. Myrskyn silmässä? – Lapsiesiintyjien aiheuttamat erityisvaatimukset dokumenttielokuvan tekemiselle.
Turku, kevät 2010. 48s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak länsi, Turku, Viestinnän koulutusohjelma,Medianomi (AMK).
Pohdin opinnäytetyössäni dokumenttielokuvan tekemistä usean lapsiesiintyjän kanssa. Tarkastelun keskiössä on kysymys siitä, pakottavatko lapsiesiintyjät ohjaajan ja muun tuotantotiimin ratkaisuihin, joihin ei jouduttaisi aikuisesiintyjien kanssa? Tutkielman tarkoituksena on antaa tietopaketti pienten lasten kanssa toimiville dokumentaristeille.
Tutkielman lähtökohtana toimii omakohtainen kokemus, jota sain tehdessäni Piirileikkidokumenttielokuvaa päättötyöni tuoteosana. Dokumentti seuraa lakkautusuhan olla olleen turkulaisen Kärsämäen kyläkoulun ensimmäisen luokan oppilaiden arkea vuoden verran lukuvuonna 2007–2008. Tutkimuskysymystä pyrin ratkaisemaan paitsi kirjallisten lähteiden ja omien havaintojeni kautta, myös kahden suomalaisen lapsia kuvanneen dokumenttiohjaajan haastatteluista kertyneellä tiedolla. Dokumentaristit Erja Dammert ja Mia Halme kertovat kokemuksistaan, joita heille on kertynyt Piirileikin kaltaisten tuotantoprosessien yhteydessä.
Piirileikki-elokuva koki tuotantoprosessin aikana täydellisen muodonmuutoksen. Lapset eivät ole yhtä mukautumiskykyisiä kuin aikuiset aikataulujen ja ohjauksen suhteen. Lasten käyttäytyminen on myös aikuisia arvaamattomampaa. Tämän takia käsikirjoittaminen muuttuu hankalaksi. Tätä kautta myös Piirileikin kuvaustyyliksi muodostui havainnoiva tyylilaji. Lopputulos mukailee direct cinema-tyyliä.
Tekniset seikat, kuten kuvauslaitteiston valinta, nousivat suureen roolin työn sujumisen kannalta. Pieni laitteisto on lasten kanssa toimiva ratkaisu sekä helpon liikuteltavuuden että pienemmän huomioarvon vuoksi. Lapsiesiintyjät pakottivat kuvausryhmämme miettimään dokumentin teon lähtökohtia uudesta perspektiivistä. Lapset eivät mukaudu dokumentaristin vaatimukseen aikuisen tavoin, vaan dokumentaristin on suunniteltava tekemisensä lapsen lähtökohdasta.
Turku, kevät 2010. 48s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak länsi, Turku, Viestinnän koulutusohjelma,Medianomi (AMK).
Pohdin opinnäytetyössäni dokumenttielokuvan tekemistä usean lapsiesiintyjän kanssa. Tarkastelun keskiössä on kysymys siitä, pakottavatko lapsiesiintyjät ohjaajan ja muun tuotantotiimin ratkaisuihin, joihin ei jouduttaisi aikuisesiintyjien kanssa? Tutkielman tarkoituksena on antaa tietopaketti pienten lasten kanssa toimiville dokumentaristeille.
Tutkielman lähtökohtana toimii omakohtainen kokemus, jota sain tehdessäni Piirileikkidokumenttielokuvaa päättötyöni tuoteosana. Dokumentti seuraa lakkautusuhan olla olleen turkulaisen Kärsämäen kyläkoulun ensimmäisen luokan oppilaiden arkea vuoden verran lukuvuonna 2007–2008. Tutkimuskysymystä pyrin ratkaisemaan paitsi kirjallisten lähteiden ja omien havaintojeni kautta, myös kahden suomalaisen lapsia kuvanneen dokumenttiohjaajan haastatteluista kertyneellä tiedolla. Dokumentaristit Erja Dammert ja Mia Halme kertovat kokemuksistaan, joita heille on kertynyt Piirileikin kaltaisten tuotantoprosessien yhteydessä.
Piirileikki-elokuva koki tuotantoprosessin aikana täydellisen muodonmuutoksen. Lapset eivät ole yhtä mukautumiskykyisiä kuin aikuiset aikataulujen ja ohjauksen suhteen. Lasten käyttäytyminen on myös aikuisia arvaamattomampaa. Tämän takia käsikirjoittaminen muuttuu hankalaksi. Tätä kautta myös Piirileikin kuvaustyyliksi muodostui havainnoiva tyylilaji. Lopputulos mukailee direct cinema-tyyliä.
Tekniset seikat, kuten kuvauslaitteiston valinta, nousivat suureen roolin työn sujumisen kannalta. Pieni laitteisto on lasten kanssa toimiva ratkaisu sekä helpon liikuteltavuuden että pienemmän huomioarvon vuoksi. Lapsiesiintyjät pakottivat kuvausryhmämme miettimään dokumentin teon lähtökohtia uudesta perspektiivistä. Lapset eivät mukaudu dokumentaristin vaatimukseen aikuisen tavoin, vaan dokumentaristin on suunniteltava tekemisensä lapsen lähtökohdasta.