Sähköinen asiointi vastaanottotyössä : Avosairaanhoidon vastaanottotoiminnan sairaan- ja terveydenhoitajien näkemyksiä
Mutka, Anu (2010)
Mutka, Anu
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410367
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052410367
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanottotoiminnassa työskentelevien sairaan- ja terveydenhoitajien näkemyksiä sähköisestä asioinnista vastaanottotoiminnassa ja selvittää heidän käsityksiään omasta tietoteknisestä osaamisestaan. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää vastaanottotoiminnan kehittämisessä ja sähköisen asioinnin toimintatapojen suunnittelussa.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2009 kvantitatiivisena kyselytutkimuksena sairaan- ja terveydenhoitajille osoitetulla kyselylomakkeella. Lomakkeessa oli strukturoituja, avoimia ja sekamuotoisia kysymyksiä sekä Likertin asteikon 5-portaisia mielipideväittämiä. Tutkimukseen osallistuivat erään Keski-Suomen kaupungin avosairaanhoidon vastaanottotoiminnan sairaan- ja terveydenhoitajat (N=50). Määrällinen aineisto koottiin havaintomatriisiksi ja analysoitiin käyttäen apuna Windows Excel 2007 - ja SPSS 15.0 for Windows –ohjelmia. Avointen ja sekamuotoisten kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön erittelymenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan nuoremmat, vähemmän työkokemusta omaavat hoitajat olivat atk-taidoiltaan vahvimpia. Sähköisen asioinnin tärkeimmiksi mahdollisiksi kontaktimuodoiksi koettiin sähköposti ja verkkolomake, kun taas tekstiviestejä ei mahdolliseksi koettu. Osallistujat uskoivat sähköisen asioinnin vapauttavan hoitoresursseja. Merkittävin yhteydenoton syy olivat tutkimuksen mukaan kansansairauksiin liittyvät asiat, mutta pitkäaikaissairauksien hoitoon sähköisen asioinnin ei tutkimukseni hoitajien kokemuksen mukaan kuitenkaan uskottu soveltuvan. Tutkimuksen mukaan ongelmiksi nähtiin henkilöllisyyden todentamisen epävarmuus, tietosuoja ja –turva. Lisäksi hoidon tarpeen arviointi ilman näkö- ja kuuloyhteyttä koettiin vaikeaksi. Sähköisen asioinnin kehittymisen esteiksi nähtiin taloudellinen tilanne, muut resurssit kuten henkilöstön määrä ja henkilökunnan asenteet sekä muutosvastarinta. Useisiin tutkimuksen tuloksiin löytyi yhtenevyyttä aikaisemmista tutkimuksista.
Jatkotutkimuksen- ja kehittämishankkeiden aiheiksi jäivät henkilöstön sähköiseen asiointiin kohdistuvien asenteiden muuttumisen tutkiminen ja sen selvittäminen, millainen sähköinen asiointimalli sopisi pitkäaikaissairaiden hoitoon.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata perusterveydenhuollon avosairaanhoidon vastaanottotoiminnassa työskentelevien sairaan- ja terveydenhoitajien näkemyksiä sähköisestä asioinnista vastaanottotoiminnassa ja selvittää heidän käsityksiään omasta tietoteknisestä osaamisestaan. Tavoitteena oli myös tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää vastaanottotoiminnan kehittämisessä ja sähköisen asioinnin toimintatapojen suunnittelussa.
Tutkimus toteutettiin syksyllä 2009 kvantitatiivisena kyselytutkimuksena sairaan- ja terveydenhoitajille osoitetulla kyselylomakkeella. Lomakkeessa oli strukturoituja, avoimia ja sekamuotoisia kysymyksiä sekä Likertin asteikon 5-portaisia mielipideväittämiä. Tutkimukseen osallistuivat erään Keski-Suomen kaupungin avosairaanhoidon vastaanottotoiminnan sairaan- ja terveydenhoitajat (N=50). Määrällinen aineisto koottiin havaintomatriisiksi ja analysoitiin käyttäen apuna Windows Excel 2007 - ja SPSS 15.0 for Windows –ohjelmia. Avointen ja sekamuotoisten kysymysten vastaukset analysoitiin sisällön erittelymenetelmällä.
Tutkimustulosten mukaan nuoremmat, vähemmän työkokemusta omaavat hoitajat olivat atk-taidoiltaan vahvimpia. Sähköisen asioinnin tärkeimmiksi mahdollisiksi kontaktimuodoiksi koettiin sähköposti ja verkkolomake, kun taas tekstiviestejä ei mahdolliseksi koettu. Osallistujat uskoivat sähköisen asioinnin vapauttavan hoitoresursseja. Merkittävin yhteydenoton syy olivat tutkimuksen mukaan kansansairauksiin liittyvät asiat, mutta pitkäaikaissairauksien hoitoon sähköisen asioinnin ei tutkimukseni hoitajien kokemuksen mukaan kuitenkaan uskottu soveltuvan. Tutkimuksen mukaan ongelmiksi nähtiin henkilöllisyyden todentamisen epävarmuus, tietosuoja ja –turva. Lisäksi hoidon tarpeen arviointi ilman näkö- ja kuuloyhteyttä koettiin vaikeaksi. Sähköisen asioinnin kehittymisen esteiksi nähtiin taloudellinen tilanne, muut resurssit kuten henkilöstön määrä ja henkilökunnan asenteet sekä muutosvastarinta. Useisiin tutkimuksen tuloksiin löytyi yhtenevyyttä aikaisemmista tutkimuksista.
Jatkotutkimuksen- ja kehittämishankkeiden aiheiksi jäivät henkilöstön sähköiseen asiointiin kohdistuvien asenteiden muuttumisen tutkiminen ja sen selvittäminen, millainen sähköinen asiointimalli sopisi pitkäaikaissairaiden hoitoon.