Toimintaympäristön muutos hyvinvointialalla haastaa järjestötyön osaamisvaatimukset
Mäki, Simo (2010)
Mäki, Simo
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110114
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110114
Tiivistelmä
Järjestöjen toimintaympäristöissä on tapahtunut paljon muutoksia viime aikoina. Järjestöt ovat reagoineet muutoksiin eri tavoin. Yhteiskunta on siirtänyt palvelutuotantoa järjestöille ja tämä on vaikuttanut järjestöjen rakenteeseen. Taustalla on ollut EU:n kilpailulainsäädännön aiheuttamat muutokset. Sosiaali- ja terveydenhuollossa järjestöt ovat muodostaneet osakeyhtiöitä palveluja tuottamaan.
Järjestöjen toimintaan osallistuminen on muuttunut. Nykyään toimiminen vapaaehtoisena on lyhytkestoisempaa. Olisi hyvä, jos järjestöillä olisi tarjota erilaisia osallistumisen muotoja esim. lyhytkestoisempaa, kampanja- tai projektiluontoista osallistumista.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuoda esille hyvinvointialalla järjestötyössä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni sisältää kartoitustutkimuksen, jolla olen selvittänyt korkeakoulujen opetus-, tutkimus- ja kehittämishenkilöstön mielipiteitä järjestöalaan liittyvästä tietotaidosta, kompetensseista ja kehittämistarpeista. Kartoituskyselyllä halusin saada selville, miten korkeakoulujen henkilöstö näkee oman järjestöihin liittyvän osaamisensa. Ovatko he tehneet yhteistyötä järjestöjen kanssa ja millaisia osaamistarpeita heillä on järjestöihin liittyen. Teemahaastattelulla olen halunnut syventää tietämystä osaamisvaatimuksista, hiljaisesta tiedosta ja järjestötyön tulevaisuudesta. Tutkimukseni on sekä laadullinen että määrällinen. Olen käyttänyt tiedonhankintaan menetelmätriangulaatiota eli tein ensin kyselytutkimukset, jota täydensin teemahaastattelulla.
Olen opinnäytetyöni alussa käynyt läpi suomalaisen yhdistystoiminnan historiaa ja nykyistä järjestökenttää ja sen erityispiirteitä. Johdattelen lukijan teoreettisen viitekehyksen kautta itse tutkimusten esittelyyn.
Tutkimukseni tuo esille, että korkeakoulujen opetus-, tutkimus- ja kehittämishenkilöstöllä on kokemusta järjestöissä toimimisessa. Eniten heillä oli kokemusta koulutus ja tutkimustoiminnasta, sosiaalipalveluista, kansalaistoiminnasta ja edunvalvonnasta ja kansainvälisestä toiminnasta järjestöjen kanssa. Samoin oppilaitoksilla on vakiintunutta järjestöyhteistyötä järjestöjen kanssa. Yhteistyönmuodot ovat mm. tutkimus- ja kehittämistoiminta, kumppanuus- ja hankeyhteistyö, tapahtumien järjestäminen, koulutusyhteistyö sekä tiedotus- ja verkostoyhteistyö. Palveluprojekti-esimerkeistä mainittakoon järjestöjen kehittämistyö, tutkimus- ja innovaatiotoiminta ja sisältölähtöiset palveluprojektit. Järjestöissä tarvittavasta osaamisesta korkeakoulujen henkilöstö nosti tärkeimpänä verkosto-osaamisen.
Teemahaastattelussa nousi esille neljä hyvinvointialalla järjestötyössä tarvittava osaamisaluetta. Ne ovat yhteiskunnallinen vaikuttaminen, sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen, palvelutuotannon osaaminen ja tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Tutkimukseni vastaajat ja haastateltavat näkevät järjestötyön tulevaisuuden positiivisena ja järjestötyö sinänsä nähdään kasvavana sekä merkittävänä voimana. Vastaajat uskovat, että järjestötyö ammatillistuu ja substanssiasiantuntijuuden vaatimus tulee koventumaan entisestään. Samoin he uskovat, että järjestöjen välinen yhteistyö ja verkottuminen kasvavat. Järjestöissä tarvitaan uudenlaisia osallistumisen muotoja: Erilaisia kohtaamisen tiloja ja foorumeja.
Järjestöjen toimintaan osallistuminen on muuttunut. Nykyään toimiminen vapaaehtoisena on lyhytkestoisempaa. Olisi hyvä, jos järjestöillä olisi tarjota erilaisia osallistumisen muotoja esim. lyhytkestoisempaa, kampanja- tai projektiluontoista osallistumista.
Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuoda esille hyvinvointialalla järjestötyössä tarvittavia tietoja ja taitoja. Tutkimukseni sisältää kartoitustutkimuksen, jolla olen selvittänyt korkeakoulujen opetus-, tutkimus- ja kehittämishenkilöstön mielipiteitä järjestöalaan liittyvästä tietotaidosta, kompetensseista ja kehittämistarpeista. Kartoituskyselyllä halusin saada selville, miten korkeakoulujen henkilöstö näkee oman järjestöihin liittyvän osaamisensa. Ovatko he tehneet yhteistyötä järjestöjen kanssa ja millaisia osaamistarpeita heillä on järjestöihin liittyen. Teemahaastattelulla olen halunnut syventää tietämystä osaamisvaatimuksista, hiljaisesta tiedosta ja järjestötyön tulevaisuudesta. Tutkimukseni on sekä laadullinen että määrällinen. Olen käyttänyt tiedonhankintaan menetelmätriangulaatiota eli tein ensin kyselytutkimukset, jota täydensin teemahaastattelulla.
Olen opinnäytetyöni alussa käynyt läpi suomalaisen yhdistystoiminnan historiaa ja nykyistä järjestökenttää ja sen erityispiirteitä. Johdattelen lukijan teoreettisen viitekehyksen kautta itse tutkimusten esittelyyn.
Tutkimukseni tuo esille, että korkeakoulujen opetus-, tutkimus- ja kehittämishenkilöstöllä on kokemusta järjestöissä toimimisessa. Eniten heillä oli kokemusta koulutus ja tutkimustoiminnasta, sosiaalipalveluista, kansalaistoiminnasta ja edunvalvonnasta ja kansainvälisestä toiminnasta järjestöjen kanssa. Samoin oppilaitoksilla on vakiintunutta järjestöyhteistyötä järjestöjen kanssa. Yhteistyönmuodot ovat mm. tutkimus- ja kehittämistoiminta, kumppanuus- ja hankeyhteistyö, tapahtumien järjestäminen, koulutusyhteistyö sekä tiedotus- ja verkostoyhteistyö. Palveluprojekti-esimerkeistä mainittakoon järjestöjen kehittämistyö, tutkimus- ja innovaatiotoiminta ja sisältölähtöiset palveluprojektit. Järjestöissä tarvittavasta osaamisesta korkeakoulujen henkilöstö nosti tärkeimpänä verkosto-osaamisen.
Teemahaastattelussa nousi esille neljä hyvinvointialalla järjestötyössä tarvittava osaamisaluetta. Ne ovat yhteiskunnallinen vaikuttaminen, sosiaalisen kanssakäymisen edistäminen, palvelutuotannon osaaminen ja tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Tutkimukseni vastaajat ja haastateltavat näkevät järjestötyön tulevaisuuden positiivisena ja järjestötyö sinänsä nähdään kasvavana sekä merkittävänä voimana. Vastaajat uskovat, että järjestötyö ammatillistuu ja substanssiasiantuntijuuden vaatimus tulee koventumaan entisestään. Samoin he uskovat, että järjestöjen välinen yhteistyö ja verkottuminen kasvavat. Järjestöissä tarvitaan uudenlaisia osallistumisen muotoja: Erilaisia kohtaamisen tiloja ja foorumeja.