MANZININ POIKAKOTIEN ASUKKAIDEN TIETÄMYS HIV:STÄ JA AIDSISTA
Kallela, Jonna (2010)
Kallela, Jonna
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179446
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005179446
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kallela, Jonna. Oulu, kevät 2010, 57s., 3 liitettä.
Manzinin poikakotien asukkaiden tietämys HIV:stä ja AIDSista. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulun yksikkö. Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + Diakonissan virkakelpoisuus
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Manzinin poikakotien asukkaiden tietämystä HIV:stä ja AIDSista ja tietämykseen vaikuttaneita tekijöitä, ja erityisesti kirkon vaikutusta tietämykseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli motivoida Manzinin poikakotien asukkaita tiedonhakuun ja itsestään huolehtimiseen ja siten kehittää heidän HIV- ja AIDS-tietämystään. Opinnäytetyöstä lähetetään lyhennelty versio yhteistyökumppanille Manzini Youth Care (MYC) -järjestölle Swazimaahan hyödynnettäväksi.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla syksyllä 2008 Manzinissa, Swazimaassa neljän MYC-järjestön poikakodin asukkaalta. Pääaineisto koostui Manzinin kolmen poikakodin kolmenkymmenen pojan vastauksesta. Vastausprosentti oli 59 %. Aineistoa täydennettiin lisäksi neljännen poikakodin poikien vastauksilla. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin.
Opinnäytetyön tulosten mukaan Manzinin poikakotien asukkaiden tietämys HIV:n leviämisestä ja HIV-tartunnan ehkäisystä oli hyvällä tasolla, mutta tietämys HIV:n lääketieteellisestä hoidosta oli vähäistä. Poikien mielestä itsestään voi pitää huolta HIV-positiivisena lääketieteen keinoin ja terveellisten elämäntapojen avulla. Pojat olivat halukkaita saamaan lisätietoa HIV:stä. Kolme tärkeintä tiedonlähdettä HIV- ja AIDS-asiassa olivat koulu, terveydenhuoltojärjestelmä ja televisio. Media yleisesti oli myös merkittävä tiedonlähde. Hyväkään tietämys HIV:stä ja AIDSista ei aina näyttänyt johtavan käytännön elämän muutoksiin, ja suurin osa vastaajista ei ollut testannut HIV-statustaan.
Tulosten mukaan läheiset ihmiset olivat vaikuttaneet eniten HI-virukseen liittyviin mielipiteisiin. 40 % pojista kertoi, että kirkko tai uskonto oli vaikuttanut heidän seksuaalisuuteen ja HI-virukseen liittyviin mielipiteisiinsä. Kirkko oli Swazimaan HIV-tilanteessa tukeva ja inhimilliseen kohtaamiseen rohkaiseva yhteisö, joka vaikutti tautiin liittyviin mielipiteisiin tukemalla elämän hallintaa ja HIV-tietämyksen kehittymistä, ylläpitämällä toivoa ja ihmisarvoa sekä antamalla keskinäisen huolenpidon mallin. Osa vastaajista tosin koki kirkon vaikutuksen riittämättömäksi. Jatkotutkimushaasteena on tutkia kirkon tekemää HIV-valistusta ja poikakotien asukkaiden asenteita HIV:n riskitekijöitä kohtaan.
Kallela, Jonna. Oulu, kevät 2010, 57s., 3 liitettä.
Manzinin poikakotien asukkaiden tietämys HIV:stä ja AIDSista. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Pohjoinen, Oulun yksikkö. Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, Sairaanhoitaja (AMK) + Diakonissan virkakelpoisuus
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Manzinin poikakotien asukkaiden tietämystä HIV:stä ja AIDSista ja tietämykseen vaikuttaneita tekijöitä, ja erityisesti kirkon vaikutusta tietämykseen. Opinnäytetyön tavoitteena oli motivoida Manzinin poikakotien asukkaita tiedonhakuun ja itsestään huolehtimiseen ja siten kehittää heidän HIV- ja AIDS-tietämystään. Opinnäytetyöstä lähetetään lyhennelty versio yhteistyökumppanille Manzini Youth Care (MYC) -järjestölle Swazimaahan hyödynnettäväksi.
Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla syksyllä 2008 Manzinissa, Swazimaassa neljän MYC-järjestön poikakodin asukkaalta. Pääaineisto koostui Manzinin kolmen poikakodin kolmenkymmenen pojan vastauksesta. Vastausprosentti oli 59 %. Aineistoa täydennettiin lisäksi neljännen poikakodin poikien vastauksilla. Aineisto analysoitiin kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin.
Opinnäytetyön tulosten mukaan Manzinin poikakotien asukkaiden tietämys HIV:n leviämisestä ja HIV-tartunnan ehkäisystä oli hyvällä tasolla, mutta tietämys HIV:n lääketieteellisestä hoidosta oli vähäistä. Poikien mielestä itsestään voi pitää huolta HIV-positiivisena lääketieteen keinoin ja terveellisten elämäntapojen avulla. Pojat olivat halukkaita saamaan lisätietoa HIV:stä. Kolme tärkeintä tiedonlähdettä HIV- ja AIDS-asiassa olivat koulu, terveydenhuoltojärjestelmä ja televisio. Media yleisesti oli myös merkittävä tiedonlähde. Hyväkään tietämys HIV:stä ja AIDSista ei aina näyttänyt johtavan käytännön elämän muutoksiin, ja suurin osa vastaajista ei ollut testannut HIV-statustaan.
Tulosten mukaan läheiset ihmiset olivat vaikuttaneet eniten HI-virukseen liittyviin mielipiteisiin. 40 % pojista kertoi, että kirkko tai uskonto oli vaikuttanut heidän seksuaalisuuteen ja HI-virukseen liittyviin mielipiteisiinsä. Kirkko oli Swazimaan HIV-tilanteessa tukeva ja inhimilliseen kohtaamiseen rohkaiseva yhteisö, joka vaikutti tautiin liittyviin mielipiteisiin tukemalla elämän hallintaa ja HIV-tietämyksen kehittymistä, ylläpitämällä toivoa ja ihmisarvoa sekä antamalla keskinäisen huolenpidon mallin. Osa vastaajista tosin koki kirkon vaikutuksen riittämättömäksi. Jatkotutkimushaasteena on tutkia kirkon tekemää HIV-valistusta ja poikakotien asukkaiden asenteita HIV:n riskitekijöitä kohtaan.