Omahoitaja; ”Vara mamma, vara pappa, vara äiti, vara isä” : Pelastakaa Lapset ry:n omahoitajien kokemuksia Silta-projektista
Haavisto, Minna; Juutinen, Marja (2010)
Haavisto, Minna
Juutinen, Marja
Lahden ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108660
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108660
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Pelastakaa Lapset ry:n lastenkotien omahoitajien kokemuksia Silta-projektista. Tavoitteena oli tuoda esiin millaisia muutoksia Silta-projekti on tuonut omahoitajuuteen. Lisäksi tutkimme millaisia keinoja omahoitajat ovat saaneet lapsen elämäntarinan eheyttämisen tukemiseen, miten avoin dialogisuus ja reflektiivisyys näyttäytyivät Silta-tapaamisissa sekä miten omahoitajat hyödyntäisivät Silta-projektin antia jatkossa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon osallistui 26 Silta-projektissa mukana ollutta omahoitajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin postikyselyä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että omahoitajat kokivat oman työnsä merkityksellisyyden lisääntyneen ja kokivat oman roolinsa lapsen elämässä aiempaa merkittävämmäksi. Tiedon kerääminen lapsen taustoista ja historiasta nähtiin aiempaa tärkeämpänä osana omahoitajan työtä.
Omahoitajat kokivat projektin myötä lapsen ja hänen läheistensä elämäntarinan kuulemisen lisänneen ymmärrystä ja luottamusta niin lasta kuin hänen läheisiään kohtaan. Omahoitajat toivoivat ajan ja tilan varaamisen keskusteluille lapsen ja lapsen läheisten kanssa jäävän pysyväksi käytännöksi. Toiveena oli myös, että ulkopuolisella terapeutilla olisi mahdollisuus osallistua keskusteluihin jatkossakin. Sen toteutuminen koettiin edellytyksenä työmuodon hyödynnettävyydelle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omahoitajien ymmärrys lasta ja hänen läheisiään kohtaan on lisääntynyt. Myös suhde heihin on Silta-tapaamisten myötä lähentynyt ja syventynyt. Omahoitajat ovat kokeneet oman roolinsa tärkeäksi lapsen ja hänen läheistensä välisten suhteiden ylläpitäjänä sekä lapsen elämäntarinan eheyttämisen tukijana.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, johon osallistui 26 Silta-projektissa mukana ollutta omahoitajaa. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin postikyselyä. Aineisto analysoitiin käyttämällä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Tutkimustuloksista ilmeni, että omahoitajat kokivat oman työnsä merkityksellisyyden lisääntyneen ja kokivat oman roolinsa lapsen elämässä aiempaa merkittävämmäksi. Tiedon kerääminen lapsen taustoista ja historiasta nähtiin aiempaa tärkeämpänä osana omahoitajan työtä.
Omahoitajat kokivat projektin myötä lapsen ja hänen läheistensä elämäntarinan kuulemisen lisänneen ymmärrystä ja luottamusta niin lasta kuin hänen läheisiään kohtaan. Omahoitajat toivoivat ajan ja tilan varaamisen keskusteluille lapsen ja lapsen läheisten kanssa jäävän pysyväksi käytännöksi. Toiveena oli myös, että ulkopuolisella terapeutilla olisi mahdollisuus osallistua keskusteluihin jatkossakin. Sen toteutuminen koettiin edellytyksenä työmuodon hyödynnettävyydelle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että omahoitajien ymmärrys lasta ja hänen läheisiään kohtaan on lisääntynyt. Myös suhde heihin on Silta-tapaamisten myötä lähentynyt ja syventynyt. Omahoitajat ovat kokeneet oman roolinsa tärkeäksi lapsen ja hänen läheistensä välisten suhteiden ylläpitäjänä sekä lapsen elämäntarinan eheyttämisen tukijana.