Maailman muusikon haasteet Suomessa
Mäentaka, Minna-Mari (2010)
Mäentaka, Minna-Mari
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005068222
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005068222
Tiivistelmä
Tämä tutkimus käsittelee maahan muuttaneiden ns. maailmanmusiikkia esittävien muusikoiden kokemuksia toimimisesta Suomen kulttuurikentällä. Tavoitteena oli ensinnäkin saada tietoa siitä, millaista on harjoittaa muusikkoutta Suomessa ja toiseksi, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat maahanmuuttajataustaisten muusikoiden työllistymiseen.
Työ sai alkunsa kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta ja Maailman musiikin keskuksen tarpeesta kartoittaa mahdollisia kehityssuuntia tiedotuksellisessa toiminnassaan. Maailman musiikin keskus on maailman eri musiikkikulttuureja tallentava, tutkiva ja niistä tiedottava musiikki-instituutti. Yksi sen monista tehtävistä kohdistuu Suomeen muuttaneisiin muusikoihin ja heidän musiikkiinsa. Järjestämällä konsertteja ja työpajoja sekä tuottamalla levyjä ja tiedottamalla Maailman musiikin keskus on osaltaan ollut rakentamassa monen muusikon urapolkua.
Tämä laadullinen tutkimus perustuu viiden muusikon teemahaastatteluihin. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin olennaisilta osin. Haastateltavina olivat espanjalainen flamencolaulaja ja kitaristi Cinta Hermo Martin, marokkolainen rai-laulaja Didi Blanco, turkkilainen laulaja Yonca Ermutlu, senegalilainen rumpali Yamar Thiam ja intialainen laulaja Peali Mitra Juva. Nämä muusikot ovat asuneet useita vuosia Suomessa ja ovat tunnettuja alalle uskoutuneiden parissa. Heillä on takanaan esiintymiskokemuksia eri kokoonpanoissa monista tapahtumista. Kokemuksiensa mukaan he ovat saaneet nauttia hyvistä konserttiarvioista ja yleisön valloittamisista. Laajemmalle kuulijakunnalle ja monille tapahtuman tai konsertin järjestäjille he ovat kuitenkin tuntemattomampia.
Tutkimuksesta käy muun muassa ilmi, että moni maailmanmusiikkia esittävä maahan muuttanut muusikko ei pysty harjoittamaan ammattiaan täysipäiväisesti. Tämä epäkohta koskee myös kantasuomalaisia muusikoita marginaalisen musiikin alalla. Muusikolla voi olla vuosia Suomessa asumisen jälkeenkin puutteita kulttuurikentän rakenteiden tuntemisessa. Suomenkielen taitamattomuus vaikeuttaa sitä entisestään. Kielikursseille osallistumista olivat haitanneet huonot ajankohdat. Esiintymisten ja yhteistyötahojen löytämiseksi olennaista on verkostoituminen. Moni maahan muuttanut muusikko kaipaa avukseen tuottajaa tai manageria hoitamaan ”paperitöitä” ja sähköistä viestintää.
Tämä tutkimus ei rakenna valmista toimintamallia Maailman musiikin keskukselle. Tavoitteena oli kartoittaa tietoa kentältä, mihin nojaten Maailman musiikin keskus voisi tehostaa tiedotusta. Haastatteluaineisto tuo esiin muusikoiden palautetta ja tulevaisuuden toiveita kentältä.
Työ sai alkunsa kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta ja Maailman musiikin keskuksen tarpeesta kartoittaa mahdollisia kehityssuuntia tiedotuksellisessa toiminnassaan. Maailman musiikin keskus on maailman eri musiikkikulttuureja tallentava, tutkiva ja niistä tiedottava musiikki-instituutti. Yksi sen monista tehtävistä kohdistuu Suomeen muuttaneisiin muusikoihin ja heidän musiikkiinsa. Järjestämällä konsertteja ja työpajoja sekä tuottamalla levyjä ja tiedottamalla Maailman musiikin keskus on osaltaan ollut rakentamassa monen muusikon urapolkua.
Tämä laadullinen tutkimus perustuu viiden muusikon teemahaastatteluihin. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin olennaisilta osin. Haastateltavina olivat espanjalainen flamencolaulaja ja kitaristi Cinta Hermo Martin, marokkolainen rai-laulaja Didi Blanco, turkkilainen laulaja Yonca Ermutlu, senegalilainen rumpali Yamar Thiam ja intialainen laulaja Peali Mitra Juva. Nämä muusikot ovat asuneet useita vuosia Suomessa ja ovat tunnettuja alalle uskoutuneiden parissa. Heillä on takanaan esiintymiskokemuksia eri kokoonpanoissa monista tapahtumista. Kokemuksiensa mukaan he ovat saaneet nauttia hyvistä konserttiarvioista ja yleisön valloittamisista. Laajemmalle kuulijakunnalle ja monille tapahtuman tai konsertin järjestäjille he ovat kuitenkin tuntemattomampia.
Tutkimuksesta käy muun muassa ilmi, että moni maailmanmusiikkia esittävä maahan muuttanut muusikko ei pysty harjoittamaan ammattiaan täysipäiväisesti. Tämä epäkohta koskee myös kantasuomalaisia muusikoita marginaalisen musiikin alalla. Muusikolla voi olla vuosia Suomessa asumisen jälkeenkin puutteita kulttuurikentän rakenteiden tuntemisessa. Suomenkielen taitamattomuus vaikeuttaa sitä entisestään. Kielikursseille osallistumista olivat haitanneet huonot ajankohdat. Esiintymisten ja yhteistyötahojen löytämiseksi olennaista on verkostoituminen. Moni maahan muuttanut muusikko kaipaa avukseen tuottajaa tai manageria hoitamaan ”paperitöitä” ja sähköistä viestintää.
Tämä tutkimus ei rakenna valmista toimintamallia Maailman musiikin keskukselle. Tavoitteena oli kartoittaa tietoa kentältä, mihin nojaten Maailman musiikin keskus voisi tehostaa tiedotusta. Haastatteluaineisto tuo esiin muusikoiden palautetta ja tulevaisuuden toiveita kentältä.