Henkilökuvadokumentin alun rakentaminen
Mäkelä, Katriina (2010)
Mäkelä, Katriina
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005057946
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005057946
Tiivistelmä
Katriina Mäkelä. Henkilökuvadokumentin alun rakentaminen, Turku, kevät 2010, 57 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turun toimipaikka, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millainen on hyvä henkilökuvadokumentin alku. Tutkimuksessa pyritään myös jakamaan erilaiset alut ryhmiin niitä yhdistävien tekijöiden perusteella.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen. Aineistona käytetään aikaisempaa kirjallisuutta sekä havaintoja Ylen syys–joulukuussa vuonna 2009 Tosi tarina -sarjassa esittämistä 30 minuutin dokumenteista. Dokumentteja esitettiin syksyllä 2009 yhteensä 16 kappaletta. Tosi tarina -dokumentit ovat pääosin henkilökuvia, jotka kuvastavat taustalla olevaa suurempaa teemaa, kuten työttömyyttä.
Tutkimuksen tarkastelunkohteena olevat henkilökuvadokumentit jakautuvat selvästi ensimmäisen noin viiden minuutin aikana kahteen osaan, joista ensimmäinen vaihe pyrkii kiinnittämään katsojan huomion, ja toinen esittelee tarinan seuraamiseen tarvittavat perustiedot. Ruotsalainen elokuvadramaturgi ja teoreetikko Ola Olsson käyttää näistä kahdesta osasta nimityksiä alkusysäys ja esittely. Hyvä dokumentin alkusysäys on pituudeltaan puolesta minuutista yhteen ja puoleen minuuttiin, ja se kaappaa katsojan huomion. Se ei paljasta paljon dokumentin aiheesta, mutta herättää silti katsojan kiinnostuksen. Kiinnostus tulisi herättää joko älyllisesti tai tunteiden kautta. Hyvin toteutettu esittelyvaihe kertoo tiiviisti ohjelman perustiedot korkeintaan noin neljässä ja puolessa minuutissa. Parhaimmillaan perustietoja kerrotaan sekä kuvin että sanoin.
Tutkimuksen perusteella alkuja ei pysty jakamaan ryhmiin sekä alkusysäyksen että esittelyn perustella, sillä nämä kaksi osaa eivät välttämättä ole tyyliltään yhtenäisiä. Sen sijaan alkusysäyksen perusteella voidaan erottaa viisi erityyppistä ryhmää. Näitä ryhmiä ovat historia, voimakas sana, voimakas kuva, teemallinen ja vertauskuva-alkusysäykset.
Puolen tunnin henkilökuvadokumentteja ei voi sijoittaa täysin samoihin kaavoihin, joita on tehty aiemmin muusta esittävästä taiteesta, kuten näytelmistä ja elokuvista. Perusrakenteeltaan dokumentti muistuttaa määriteltyjä dramaturgisia malleja, mutta esimerkiksi käännekohdat eivät näy yhtä selvästi kuin elokuvissa. Alkujen perusteella Olssonin kaava on kuitenkin kaikkein soveltuvin henkilökuvadokumenttien käsittelyyn.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään opinnäytetyön tuoteosassa. Tuoteosana Katriina Mäkelä ja Viivi Laakkonen toteuttivat yhdessä henkilökuvadokumentin Käden jälki, joka käsittelee käsillä parantamista. Tutkimuksen tulokset vaikuttivat dokumentin alun pituuteen, sisältöön ja kuvavalintoihin. Käden jälki kuvattiin ja editoitiin talven 2009 ja kevään 2010 aikana.
Asiasanat: henkilökuvat, dokumenttiohjelmat, dokumenttielokuvat, aloitus, kvalitatiivinen tutkimus
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turun toimipaikka, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, millainen on hyvä henkilökuvadokumentin alku. Tutkimuksessa pyritään myös jakamaan erilaiset alut ryhmiin niitä yhdistävien tekijöiden perusteella.
Opinnäytetyön tutkimusmenetelmä on laadullinen. Aineistona käytetään aikaisempaa kirjallisuutta sekä havaintoja Ylen syys–joulukuussa vuonna 2009 Tosi tarina -sarjassa esittämistä 30 minuutin dokumenteista. Dokumentteja esitettiin syksyllä 2009 yhteensä 16 kappaletta. Tosi tarina -dokumentit ovat pääosin henkilökuvia, jotka kuvastavat taustalla olevaa suurempaa teemaa, kuten työttömyyttä.
Tutkimuksen tarkastelunkohteena olevat henkilökuvadokumentit jakautuvat selvästi ensimmäisen noin viiden minuutin aikana kahteen osaan, joista ensimmäinen vaihe pyrkii kiinnittämään katsojan huomion, ja toinen esittelee tarinan seuraamiseen tarvittavat perustiedot. Ruotsalainen elokuvadramaturgi ja teoreetikko Ola Olsson käyttää näistä kahdesta osasta nimityksiä alkusysäys ja esittely. Hyvä dokumentin alkusysäys on pituudeltaan puolesta minuutista yhteen ja puoleen minuuttiin, ja se kaappaa katsojan huomion. Se ei paljasta paljon dokumentin aiheesta, mutta herättää silti katsojan kiinnostuksen. Kiinnostus tulisi herättää joko älyllisesti tai tunteiden kautta. Hyvin toteutettu esittelyvaihe kertoo tiiviisti ohjelman perustiedot korkeintaan noin neljässä ja puolessa minuutissa. Parhaimmillaan perustietoja kerrotaan sekä kuvin että sanoin.
Tutkimuksen perusteella alkuja ei pysty jakamaan ryhmiin sekä alkusysäyksen että esittelyn perustella, sillä nämä kaksi osaa eivät välttämättä ole tyyliltään yhtenäisiä. Sen sijaan alkusysäyksen perusteella voidaan erottaa viisi erityyppistä ryhmää. Näitä ryhmiä ovat historia, voimakas sana, voimakas kuva, teemallinen ja vertauskuva-alkusysäykset.
Puolen tunnin henkilökuvadokumentteja ei voi sijoittaa täysin samoihin kaavoihin, joita on tehty aiemmin muusta esittävästä taiteesta, kuten näytelmistä ja elokuvista. Perusrakenteeltaan dokumentti muistuttaa määriteltyjä dramaturgisia malleja, mutta esimerkiksi käännekohdat eivät näy yhtä selvästi kuin elokuvissa. Alkujen perusteella Olssonin kaava on kuitenkin kaikkein soveltuvin henkilökuvadokumenttien käsittelyyn.
Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään opinnäytetyön tuoteosassa. Tuoteosana Katriina Mäkelä ja Viivi Laakkonen toteuttivat yhdessä henkilökuvadokumentin Käden jälki, joka käsittelee käsillä parantamista. Tutkimuksen tulokset vaikuttivat dokumentin alun pituuteen, sisältöön ja kuvavalintoihin. Käden jälki kuvattiin ja editoitiin talven 2009 ja kevään 2010 aikana.
Asiasanat: henkilökuvat, dokumenttiohjelmat, dokumenttielokuvat, aloitus, kvalitatiivinen tutkimus