Hoitajien valmiudet kohdata tukiviittomia käyttävä potilas Satakunnan keskussairaalan lastenneurologian osastolla
Malja, Pauliina (2009)
Malja, Pauliina
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047691
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047691
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ja kuvata millaiset valmiudet hoitajilla on kohdata tukiviittomia käyttävä lapsi ja miten he kokevat hoidon toteutumisen Satakunnan Keskussairaalan lastenneurologian osastolla.
Opinnäytetyön tavoitteena on hyödyntää saatuja tuloksia tilanteissa, jossa hoitaja kohtaa lapsen, jolla on eritystarpeita ilmaista itseään ja korostaa kommunikaation tärkeyttä hoitotyössä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla osaston hoitajilta (N=10) touko- ja kesäkuun aikana 2008. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan hoitajilla on hyvät valmiudet kohdata tukiviittomia käyttävä lapsi.
Osastolla on ollut viittomakoulutusta, jotta viittomia käyttävät lapset tulisivat paremmin ymmärretyiksi hoitojaksonsa aikana. Hoitajat ovat motivoituneita oppimaan uusia viittomia, jotta hoitoa pystyttäisiin näiden lasten kohdalla kehittämään.
Yleisesti ottaen hoitajat arvioivat valmiutensa melko hyväksi tukiviittomia käyttävän lapsen kohtaamiseen. Tulosten mukaan suurin haaste hoitajille on vanhempien kohtaaminen, jotka eivät usko viittomien tukevan lapsensa kehitystä. Tuolloin hoitajat tuntevat epäonnistuneensa auttaessaan lasta tulemaan ymmärretyksi kaikissa hänen arjen ympäristöissään.
Jokaisen hoitajan mukaan heillä tulisi olla säännöllisesti viittomakoulutusta, jotta heidän viittomataitonsa eivät unohtuisi ajanjaksoina, jolloin heillä ei ole viittomia tarvitsevia lapsia hoidossa. He toivovat olevansa hieman lapsia edellä viittomistaidoissa, jotta lasten ei tarvitsisi opettaa heitä viittomaan. Koulutuksen toivotaan olevan ohjattua, jotta pystyttäisiin paremmin välttämään virheitä viittomia käytettäessä.
Opinnäytetyön tavoitteena on hyödyntää saatuja tuloksia tilanteissa, jossa hoitaja kohtaa lapsen, jolla on eritystarpeita ilmaista itseään ja korostaa kommunikaation tärkeyttä hoitotyössä. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla osaston hoitajilta (N=10) touko- ja kesäkuun aikana 2008. Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tulosten mukaan hoitajilla on hyvät valmiudet kohdata tukiviittomia käyttävä lapsi.
Osastolla on ollut viittomakoulutusta, jotta viittomia käyttävät lapset tulisivat paremmin ymmärretyiksi hoitojaksonsa aikana. Hoitajat ovat motivoituneita oppimaan uusia viittomia, jotta hoitoa pystyttäisiin näiden lasten kohdalla kehittämään.
Yleisesti ottaen hoitajat arvioivat valmiutensa melko hyväksi tukiviittomia käyttävän lapsen kohtaamiseen. Tulosten mukaan suurin haaste hoitajille on vanhempien kohtaaminen, jotka eivät usko viittomien tukevan lapsensa kehitystä. Tuolloin hoitajat tuntevat epäonnistuneensa auttaessaan lasta tulemaan ymmärretyksi kaikissa hänen arjen ympäristöissään.
Jokaisen hoitajan mukaan heillä tulisi olla säännöllisesti viittomakoulutusta, jotta heidän viittomataitonsa eivät unohtuisi ajanjaksoina, jolloin heillä ei ole viittomia tarvitsevia lapsia hoidossa. He toivovat olevansa hieman lapsia edellä viittomistaidoissa, jotta lasten ei tarvitsisi opettaa heitä viittomaan. Koulutuksen toivotaan olevan ohjattua, jotta pystyttäisiin paremmin välttämään virheitä viittomia käytettäessä.