Maalla ja vedessä tehtävän askelluksen vaikutus sykkeeseen ja koettuun rasituksen tunteeseen
Harjula, Hanne (2009)
Harjula, Hanne
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047674
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005047674
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin vedessä ja maalla tehdyn askelluksen riippuvuussuhdetta sykkeeseen. Toisena tutkimuskysymyksenä oli mitattavien henkilöiden subjektiivinen tuntemus rasituksesta. Tutkimus tehtiin alkututkimuksena tulevaisuudessa tulevalle jatkotutkimukselle aiheesta yhteistyössä Karier Oy:n Kari Löytökorven kanssa.
Mittaukset suoritettiin Karier Oy:n allastiloissa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytettiin Canadian Aerobic Fitness Testiä (CALF). Mitattavat askelsivat yhteensä yhdeksän minuuttia, jonka aikana tempoa nostettiin kolmesti CALFin ohjeistuksen mukaisesti. Temmon määritti mittauksissa metronomi. Mitattavat askelsivat ensin maalla pareittain ja tämän jälkeen yksittäin vedessä. Mittauksien mittareina käytettiin sykemittaria ilmoittamaan objektiivisesta rasittumisesta ja Borgin RPE-asteikkoa kuvaamaan subjektiivista rasittumista. Tutkimuksen otos oli 19 (n=19) 50-70-vuotiasta naista.
Tutkimustuloksiksi saatiin, että maalla askelluksessa syke nousi eksponentiaalisesti, kuten oli odotettukin. Maalla askeltaessa RPE-arvo ei seurannut täysin sykettä. Vedessä syke ei temmon nousuista huolimatta noussut säännöllisesti, vaan pysyi samalla tasolla koko askelluksen ajan. RPE-arvo seurasi sykettä vedessä.
Tutkimustulokseksi saatiin, että vedessä tehdyn askelluksen jälkeisen minuutin levon jälkeen mitattavien syke nousi useita iskuja minuutissa, mutta tasaantui levon jatkuessa. Tämä on erittäin tärkeä huomio varsinkin sydän- ja verisuonisairauksista kärsivien kannalta. Heidän kannaltaan on tärkeää myös tietää aiempien tutkimustulosten perusteella, että syke on vedessä 8-16 iskua minuutissa matalampi kuin maalla ja että rasitustaso maalla saavutetaan vedessä jo pienemmällä kuormituksella.
Tärkeänä johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta tuli, että vesiliikuntaa järjestävissä laitoksissa on huomioitava asiakkaiden sydän- ja verenkiertohäiriöiden riski. Vastaava tulos on tullut esiin jo muissakin tämän kaltaisissa tutkimuksissa. Tämä riski voi olla asiakkaan tiedossa, mutta se voi olla myös piilevänä, jolloin asiakas itsekkään ei ole tietoinen sen olemassa olosta. Varsinkin nämä asiakkaat on tärkeä poimia muiden joukosta esimerkiksi kyselylomakkeiston kautta, jotta vaaratilanteilta ja mahdollisilta sairaskohtauksilta vältytään.
Mittaukset suoritettiin Karier Oy:n allastiloissa. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytettiin Canadian Aerobic Fitness Testiä (CALF). Mitattavat askelsivat yhteensä yhdeksän minuuttia, jonka aikana tempoa nostettiin kolmesti CALFin ohjeistuksen mukaisesti. Temmon määritti mittauksissa metronomi. Mitattavat askelsivat ensin maalla pareittain ja tämän jälkeen yksittäin vedessä. Mittauksien mittareina käytettiin sykemittaria ilmoittamaan objektiivisesta rasittumisesta ja Borgin RPE-asteikkoa kuvaamaan subjektiivista rasittumista. Tutkimuksen otos oli 19 (n=19) 50-70-vuotiasta naista.
Tutkimustuloksiksi saatiin, että maalla askelluksessa syke nousi eksponentiaalisesti, kuten oli odotettukin. Maalla askeltaessa RPE-arvo ei seurannut täysin sykettä. Vedessä syke ei temmon nousuista huolimatta noussut säännöllisesti, vaan pysyi samalla tasolla koko askelluksen ajan. RPE-arvo seurasi sykettä vedessä.
Tutkimustulokseksi saatiin, että vedessä tehdyn askelluksen jälkeisen minuutin levon jälkeen mitattavien syke nousi useita iskuja minuutissa, mutta tasaantui levon jatkuessa. Tämä on erittäin tärkeä huomio varsinkin sydän- ja verisuonisairauksista kärsivien kannalta. Heidän kannaltaan on tärkeää myös tietää aiempien tutkimustulosten perusteella, että syke on vedessä 8-16 iskua minuutissa matalampi kuin maalla ja että rasitustaso maalla saavutetaan vedessä jo pienemmällä kuormituksella.
Tärkeänä johtopäätöksenä tästä tutkimuksesta tuli, että vesiliikuntaa järjestävissä laitoksissa on huomioitava asiakkaiden sydän- ja verenkiertohäiriöiden riski. Vastaava tulos on tullut esiin jo muissakin tämän kaltaisissa tutkimuksissa. Tämä riski voi olla asiakkaan tiedossa, mutta se voi olla myös piilevänä, jolloin asiakas itsekkään ei ole tietoinen sen olemassa olosta. Varsinkin nämä asiakkaat on tärkeä poimia muiden joukosta esimerkiksi kyselylomakkeiston kautta, jotta vaaratilanteilta ja mahdollisilta sairaskohtauksilta vältytään.