Asunnottomuuden arkkitehtuuri : kuvaus asunnottomuudelle altistavista tekijöistä, asuntola-asumisesta ja poluista kohti uutta elämää
Sarivaara, Sofia (2010)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037553
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037553
Tiivistelmä
Sarivaara, Sofia. Asunnottomuuden arkkitehtuuri. Kuvaus asunnottomuudelle altistavisa tekijöistö, asuntola-asumisesta ja poluista kohti uutta elämää. Helsinki, kevät 2010. 87 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöprosessi käynnistyi Riihimäen kaupungin toiveesta tutkia kaupungissa pitkään jatkunutta asunnottomuutta. Opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää asunnottomuudelle altistavia tekijöitä, paikantaa mahdollisia puutteita asunnottomien auttamisjärjestelmässä ja luoda parannusehdotuksia asunnottomille tarjottaviin palveluihin. Tutkimus nivoutui Riihimäen kaupungin suunnitelmaan kehittää kaupungin asumispalveluja vanhan asuntolarakennuksen uudelleenrakennuksen myötä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2009 puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä Riihimäen Seudun Koivukoti Yhdistyksen ylläpitämän asuntolan asukasta. Nauhoitetut haastatteludialogit litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja tyypittelyn keinoin. Teoriasidonnaisessa analyysissä aineistoa rakentui jäsentämään käsitteellinen kehikko, jossa aineiston tarkastelun tasoja olivat asunnottomuudelle altistavat tekijät ja asuntola-asuminen. Molemmilla tarkastelutasoilla aineistoa jäsensivät työn ja toimeentulon, sosiaalisten suhteiden sekä huono-osaisuuden teema-alueet. Opinnäytetyössä asunnottomien parissa tehtävää auttamistyötä tarkasteltiin myös lähimmäisen auttamisen etiikan ja kristillisen ihmiskäsityksen rakentamassa diakonisessa viitekehyksessä.
Opinnäytetyön pohjalta keskeisiä asunnottomuudelle altistavia tekijöitä ovat riittämätön vähimmäisetuuksista muodostuva toimeentulo, normeja rikkovat lähisuhteet ja heikot sosiaaliset verkostot sekä huono-osaisuuden kehän rakentuminen. Yksityisyyden säilyttämisen, mielekkään arjen rakentamisen ja kuntoutumisen näkökulmasta asuntolaolosuhteet ovat vaativat. Päihderiippuvainen asuntola-asukas joutuu sopeuttamaan itsensä päihteettömyyttä vaativaan asumispalveluun. Sosiaalisissa suhteissa asuntola-asukkaan haasteena on käsitellä leimautumisen ja häpeän kokemuksia. Toisaalta asuntola-asuminen mahdollistaa myös sosiaalisten suhteiden eheytymisen. Virastoasioinnin keskeisiä ongelmakohtia ovat byrokraattisuus, epäjatkuvuus ja leimaavuus.
Opinnäytetyössä toisin toimimisen vaihtoehdoiksi asunnottomien parissa tehtävässä työssä määrittyivät byrokratian ohittaminen, väärintulkintojen purkaminen sekä suojaavien sosiaalisten verkostojen vahvistaminen ja rakentaminen. Asuntolassa tehtävässä ammatillisessa työssä tuli kuntoutumisen tavoitteen tukemiseksi keskittyä sitouttamaan asiakkaat asiakaslähtöisesti asetettuihin tavoitteisiin ja luopua päihteettömyyden edellyttämisestä. Huono-osaisuuden kehän murtamisessa keskeisiksi välineiksi havaittiin altistavien tekijöiden tunnistaminen ja altistavien tekijöiden mukaan kohdennettujen ennaltaehkäisevien toimintamallien kehittäminen. Asunto ensin -periaate ja riittävän toimeentulon takaaminen todettiin edellytyksiksi asunnottomuuden ongelman ratkaisemiselle.
Asiasanat: asunnottomuus, asumispalvelut, asunnottomat, palvelut, kehittäminen, huono-osaisuus, asuntolat, diakonia.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyöprosessi käynnistyi Riihimäen kaupungin toiveesta tutkia kaupungissa pitkään jatkunutta asunnottomuutta. Opinnäytetyössä tavoitteena oli selvittää asunnottomuudelle altistavia tekijöitä, paikantaa mahdollisia puutteita asunnottomien auttamisjärjestelmässä ja luoda parannusehdotuksia asunnottomille tarjottaviin palveluihin. Tutkimus nivoutui Riihimäen kaupungin suunnitelmaan kehittää kaupungin asumispalveluja vanhan asuntolarakennuksen uudelleenrakennuksen myötä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruu toteutettiin keväällä 2009 puolistrukturoiduin teemahaastatteluin. Tutkimukseen haastateltiin kymmentä Riihimäen Seudun Koivukoti Yhdistyksen ylläpitämän asuntolan asukasta. Nauhoitetut haastatteludialogit litteroitiin, jonka jälkeen aineisto analysoitiin sisällönanalyysin ja tyypittelyn keinoin. Teoriasidonnaisessa analyysissä aineistoa rakentui jäsentämään käsitteellinen kehikko, jossa aineiston tarkastelun tasoja olivat asunnottomuudelle altistavat tekijät ja asuntola-asuminen. Molemmilla tarkastelutasoilla aineistoa jäsensivät työn ja toimeentulon, sosiaalisten suhteiden sekä huono-osaisuuden teema-alueet. Opinnäytetyössä asunnottomien parissa tehtävää auttamistyötä tarkasteltiin myös lähimmäisen auttamisen etiikan ja kristillisen ihmiskäsityksen rakentamassa diakonisessa viitekehyksessä.
Opinnäytetyön pohjalta keskeisiä asunnottomuudelle altistavia tekijöitä ovat riittämätön vähimmäisetuuksista muodostuva toimeentulo, normeja rikkovat lähisuhteet ja heikot sosiaaliset verkostot sekä huono-osaisuuden kehän rakentuminen. Yksityisyyden säilyttämisen, mielekkään arjen rakentamisen ja kuntoutumisen näkökulmasta asuntolaolosuhteet ovat vaativat. Päihderiippuvainen asuntola-asukas joutuu sopeuttamaan itsensä päihteettömyyttä vaativaan asumispalveluun. Sosiaalisissa suhteissa asuntola-asukkaan haasteena on käsitellä leimautumisen ja häpeän kokemuksia. Toisaalta asuntola-asuminen mahdollistaa myös sosiaalisten suhteiden eheytymisen. Virastoasioinnin keskeisiä ongelmakohtia ovat byrokraattisuus, epäjatkuvuus ja leimaavuus.
Opinnäytetyössä toisin toimimisen vaihtoehdoiksi asunnottomien parissa tehtävässä työssä määrittyivät byrokratian ohittaminen, väärintulkintojen purkaminen sekä suojaavien sosiaalisten verkostojen vahvistaminen ja rakentaminen. Asuntolassa tehtävässä ammatillisessa työssä tuli kuntoutumisen tavoitteen tukemiseksi keskittyä sitouttamaan asiakkaat asiakaslähtöisesti asetettuihin tavoitteisiin ja luopua päihteettömyyden edellyttämisestä. Huono-osaisuuden kehän murtamisessa keskeisiksi välineiksi havaittiin altistavien tekijöiden tunnistaminen ja altistavien tekijöiden mukaan kohdennettujen ennaltaehkäisevien toimintamallien kehittäminen. Asunto ensin -periaate ja riittävän toimeentulon takaaminen todettiin edellytyksiksi asunnottomuuden ongelman ratkaisemiselle.
Asiasanat: asunnottomuus, asumispalvelut, asunnottomat, palvelut, kehittäminen, huono-osaisuus, asuntolat, diakonia.