Tiedonkulku kotihoitotiimeissä terveydenhoitajan näkökulmasta
Kuusisto, Anna-Riikka (2010)
Kuusisto, Anna-Riikka
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037476
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037476
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kuusisto, Anna-Riikka. Tiedonkulku kotihoitotiimeissä terveydenhoitajan näkökulmasta.
Helsinki, kevät 2010, 43 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki, Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön
suuntautumisvaihtoehto, Terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisena terveydenhoitajat kokivat tiedonkulun
kotihoitotiimeissä, joissa he itse työskentelivät. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena
oli selvittää millaisia välineitä kotihoitotiimit käyttivät tiedonkulkuun ja millaisia kehittämishaasteita
kotihoitotiimien tiedonkulussa oli.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla
neljää Helsingin kaupungin terveyskeskuksen kotihoito-osaston Kaakkoisella
palvelualueella työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja
ja yhden haastattelun tekemiseen aikaa oli varattu tunti. Haastattelut toteutettiin
terveydenhoitajien työpaikoilla. Tutkimukseen osallistuminen oli terveydenhoitajille
vapaaehtoista. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kotihoitoosaston
kanssa, joka oli tilannut opinnäytetyön Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin
toimipaikalta.
Haastatteluissa tuli esille, että tiedonkulku kotihoitotiimeissä oli pääasiassa kohtalaista,
vaikka kaikkien haastateltujen terveydenhoitajien tiimeissä esiintyi myös tietokatkoksia.
Tyypillisimpiä tilanteita, joissa tietokatkoksia sattui, oli kun asiakkaalle piti viedä jotain
papereita tai hoitotarvikkeita, mutta tieto ei tavoittanutkaan asiakkaalle seuraavaksi menevää
hoitajaa. Jonkin verran tapahtui myös sellaista, että asiakkaan kanssa sovittu
käynti jäikin tekemättä, tai että asiakaskäynti yritettiin tehdä, vaikkei asiakas ollutkaan
kotona ja käynti oli peruttu. Terveydenhoitajat pitivät tärkeänä tiedonkulun onnistumisen
kannalta tiimihenkeä ja sitä, että tiimin työntekijät tuntevat toistensa toimintatavat.
Kotihoitotiimeillä on paljon erilaisia välineitä tiedonkulkuun. Parhaiten tieto kulkee
silloin, kun asioista on mahdollista keskustella henkilökohtaisesti toisten työntekijöiden
kanssa, myös erilaisia palavereja pidettiin hyvänä välineenä tiedonkulun varmistamisessa.
Viestivihkoa, johon kaikilla työntekijöillä on mahdollista kirjoittaa ja perehtyä, pidettiin
myös hyvänä ratkaisuna tiedonkulun kannalta. Tärkeänä pidettiin, että tietoa ei
olisi kovin monessa eri paikassa, koska silloin jotain saattaisi jäädä huomioimatta.
Yhtenä keskeisenä kehittämishaasteena pidettiin sitä, että kotihoito on kuin palapeli,
jonka kaikkien palojen hallitseminen on lähes mahdotonta. Kotihoidossa ei ole vastaavaa
selkeää hoitopolkua ja toimintatapoja kuin esimerkiksi sairaalassa, vaan kotihoidon
omien palvelujen lisäksi asiakkaalla saattaa olla käytössä erilaisia tukipalveluja ja hän
saattaa itse hoitaa asioitaan esimerkiksi terveysasemalla. Toisena kehittämishaasteena
tuli esiin, että on vaikea tietää, miten paljon sijaisia täytyisi perehdyttää ennen heidän
lähtöään käynneille ja kuinka sijaiset voisivat tietää, millaisia asioita heidän pitäisi tuoda
tiedoksi kotihoitotiimille. Kolmas kehittämishaaste ovat kiireiset päivät, jolloin tietokatkoksia
sattuu enemmän, koska viestivihko jää helposti lukematta ja ei ole aikaa keskustella
toisten työntekijöiden kanssa.
Asiasanat: kotihoito, tiedonkulku, laadullinen tutkimus, teemahaastattelut
Kuusisto, Anna-Riikka. Tiedonkulku kotihoitotiimeissä terveydenhoitajan näkökulmasta.
Helsinki, kevät 2010, 43 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki, Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitotyön
suuntautumisvaihtoehto, Terveydenhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisena terveydenhoitajat kokivat tiedonkulun
kotihoitotiimeissä, joissa he itse työskentelivät. Lisäksi opinnäytetyön tavoitteena
oli selvittää millaisia välineitä kotihoitotiimit käyttivät tiedonkulkuun ja millaisia kehittämishaasteita
kotihoitotiimien tiedonkulussa oli.
Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus. Opinnäytetyön tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla
neljää Helsingin kaupungin terveyskeskuksen kotihoito-osaston Kaakkoisella
palvelualueella työskentelevää terveydenhoitajaa. Haastattelut olivat teemahaastatteluja
ja yhden haastattelun tekemiseen aikaa oli varattu tunti. Haastattelut toteutettiin
terveydenhoitajien työpaikoilla. Tutkimukseen osallistuminen oli terveydenhoitajille
vapaaehtoista. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kotihoitoosaston
kanssa, joka oli tilannut opinnäytetyön Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin
toimipaikalta.
Haastatteluissa tuli esille, että tiedonkulku kotihoitotiimeissä oli pääasiassa kohtalaista,
vaikka kaikkien haastateltujen terveydenhoitajien tiimeissä esiintyi myös tietokatkoksia.
Tyypillisimpiä tilanteita, joissa tietokatkoksia sattui, oli kun asiakkaalle piti viedä jotain
papereita tai hoitotarvikkeita, mutta tieto ei tavoittanutkaan asiakkaalle seuraavaksi menevää
hoitajaa. Jonkin verran tapahtui myös sellaista, että asiakkaan kanssa sovittu
käynti jäikin tekemättä, tai että asiakaskäynti yritettiin tehdä, vaikkei asiakas ollutkaan
kotona ja käynti oli peruttu. Terveydenhoitajat pitivät tärkeänä tiedonkulun onnistumisen
kannalta tiimihenkeä ja sitä, että tiimin työntekijät tuntevat toistensa toimintatavat.
Kotihoitotiimeillä on paljon erilaisia välineitä tiedonkulkuun. Parhaiten tieto kulkee
silloin, kun asioista on mahdollista keskustella henkilökohtaisesti toisten työntekijöiden
kanssa, myös erilaisia palavereja pidettiin hyvänä välineenä tiedonkulun varmistamisessa.
Viestivihkoa, johon kaikilla työntekijöillä on mahdollista kirjoittaa ja perehtyä, pidettiin
myös hyvänä ratkaisuna tiedonkulun kannalta. Tärkeänä pidettiin, että tietoa ei
olisi kovin monessa eri paikassa, koska silloin jotain saattaisi jäädä huomioimatta.
Yhtenä keskeisenä kehittämishaasteena pidettiin sitä, että kotihoito on kuin palapeli,
jonka kaikkien palojen hallitseminen on lähes mahdotonta. Kotihoidossa ei ole vastaavaa
selkeää hoitopolkua ja toimintatapoja kuin esimerkiksi sairaalassa, vaan kotihoidon
omien palvelujen lisäksi asiakkaalla saattaa olla käytössä erilaisia tukipalveluja ja hän
saattaa itse hoitaa asioitaan esimerkiksi terveysasemalla. Toisena kehittämishaasteena
tuli esiin, että on vaikea tietää, miten paljon sijaisia täytyisi perehdyttää ennen heidän
lähtöään käynneille ja kuinka sijaiset voisivat tietää, millaisia asioita heidän pitäisi tuoda
tiedoksi kotihoitotiimille. Kolmas kehittämishaaste ovat kiireiset päivät, jolloin tietokatkoksia
sattuu enemmän, koska viestivihko jää helposti lukematta ja ei ole aikaa keskustella
toisten työntekijöiden kanssa.
Asiasanat: kotihoito, tiedonkulku, laadullinen tutkimus, teemahaastattelut