Lapsen pahoinpitelyepäily : natiiviröntgenkuvantamisohje Seinäjoen keskussairaalan radiologian yksikköön
Perämäki, Katja; Iso-Kungas, Sirja (2010)
Perämäki, Katja
Iso-Kungas, Sirja
Tampereen ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037472
Tiivistelmä
Opinnäytetyön lähtökohtana oli tuottaa Seinäjoen keskussairaalan radiologian yksikön tarpeeseen natiiviröntgenkuvantamisohje lapsen pahoinpitelyepäilytapausta varten. Opinnäytetyössä kuvaillaan myös lasten pahoinpitelyepäilytapausten natiiviröntgenkuvantamiskäytäntöjä Suomen yliopistollisissa sairaaloissa. Opinnäytetyön tehtävänä oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaisia natiiviröntgentutkimusprojektioita lasten pahoinpitelyepäilytapauksissa otetaan? 2. Millaiset ovat eri-ikäisten pahoinpitelyepäiltyjen lasten natiiviröntgentutkimuskäytännöt?
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallista menetelmää käyttäen. Yliopistollisten sairaaloiden natiiviröntgenkuvantamiskäytäntöjä selvitettiin pyytämällä yliopistollisten sairaaloiden radiologian yksiköiltä heidän kuvantamisohjeitaan sähköpostitse. Natiiviröntgenkuvantamisohje pohjautui yliopistollisten sairaaloiden vastauksiin sekä alan teoriatietoon.
Yliopistollisissa sairaaloissa on käytössä eri-ikäisille pahoinpitelyepäilyille lapsille erilaiset kuvantamiskäytännöt, jotka ovat kuitenkin melko yhtenevät sairaaloiden kesken. Alle kaksivuotiaille lapsille on oma luuston yleiskuvauskäytäntö, mutta sitä vanhemmat lapset kuvataan pääasiassa kliinikkolääkärin pyynnön mukaisesti. Alle kaksivuotiaan lapsen kuvantamiskäytäntö eli -protokolla sisältää useimmissa sairaaloissa projektiot kallo ap ja sivu, thorax ap ja sivu, pitkät luut ap, kaularanka sivu, lanneranka sivu, kämmenet pa ja jalkaterät ap. Nämä kuvausprojektiot sisällytettiin myös opinnäytetyön tuotokseen eli natiiviröntgenkuvantamisohjeeseen.
Tästä opinnäytetyöstä on hyötyä röntgenhoitajaopiskelijoille ja röntgenhoitajana työskenteleville, sillä teoriaosuus antaa monipuolista tietoa lapsen pahoinpitelystä. Teoriaosuutta voidaan käyttää apuna tietoiskun laadinnassa sairaalan eri osastoille. Jatkotutkimusaiheena lapsen pahoinpitely -ilmiötä ja sen kuvantamista voisi tehdä tunnetuksi kirjoittamalla aiheesta lehtiartikkelin esimerkiksi Radiografia- tai Tehy-lehteen. Hyödyllinen jatkotutkimushaaste olisi myös lapsen pahoinpitelyyn liittyvän oppitunnin toteuttaminen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, jotka tulevat valmistuttuaan työskentelemään lasten ja nuorten parissa.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallista menetelmää käyttäen. Yliopistollisten sairaaloiden natiiviröntgenkuvantamiskäytäntöjä selvitettiin pyytämällä yliopistollisten sairaaloiden radiologian yksiköiltä heidän kuvantamisohjeitaan sähköpostitse. Natiiviröntgenkuvantamisohje pohjautui yliopistollisten sairaaloiden vastauksiin sekä alan teoriatietoon.
Yliopistollisissa sairaaloissa on käytössä eri-ikäisille pahoinpitelyepäilyille lapsille erilaiset kuvantamiskäytännöt, jotka ovat kuitenkin melko yhtenevät sairaaloiden kesken. Alle kaksivuotiaille lapsille on oma luuston yleiskuvauskäytäntö, mutta sitä vanhemmat lapset kuvataan pääasiassa kliinikkolääkärin pyynnön mukaisesti. Alle kaksivuotiaan lapsen kuvantamiskäytäntö eli -protokolla sisältää useimmissa sairaaloissa projektiot kallo ap ja sivu, thorax ap ja sivu, pitkät luut ap, kaularanka sivu, lanneranka sivu, kämmenet pa ja jalkaterät ap. Nämä kuvausprojektiot sisällytettiin myös opinnäytetyön tuotokseen eli natiiviröntgenkuvantamisohjeeseen.
Tästä opinnäytetyöstä on hyötyä röntgenhoitajaopiskelijoille ja röntgenhoitajana työskenteleville, sillä teoriaosuus antaa monipuolista tietoa lapsen pahoinpitelystä. Teoriaosuutta voidaan käyttää apuna tietoiskun laadinnassa sairaalan eri osastoille. Jatkotutkimusaiheena lapsen pahoinpitely -ilmiötä ja sen kuvantamista voisi tehdä tunnetuksi kirjoittamalla aiheesta lehtiartikkelin esimerkiksi Radiografia- tai Tehy-lehteen. Hyödyllinen jatkotutkimushaaste olisi myös lapsen pahoinpitelyyn liittyvän oppitunnin toteuttaminen sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille, jotka tulevat valmistuttuaan työskentelemään lasten ja nuorten parissa.