"MIETIN, MILLOIN OLEN VIIMEKSI TEHNYT KUPERKEIKAN" : sukupolvien välinen vuorovaikutus seurakunnassa
Puotiniemi, Lea; Rautjoki, Sini (2010)
Puotiniemi, Lea
Rautjoki, Sini
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037453
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005037453
Tiivistelmä
Puotiniemi, Lea & Rautjoki, Sini. ”Mietin, milloin olen viimeksi tehnyt kuperkeikan”. Sukupolvien välinen vuorovaikutus seurakunnassa. Helsinki, kevät 2010, 97 s., 4 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus ja lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Tämän hankemuotoisen opinnäytetyön aiheena oli sukupolvien välisen vuorovaikutuksen synnyttäminen seurakuntayhteydessä, ja se toteutettiin yhteistyössä Lohjan seurakunnan kanssa. Hankkeen tavoitteena oli lisätä vuorovaikutusta seurakunnan ikääntyneiden ja 4–6-vuotiaiden päiväkerholaisten välillä, ja kuvata vuorovaikutuksen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja ryhmäläisten kokemuksia toiminnasta. Hankkeella pyrittiin luomaan ryhmätoimintamallia siitä, miten ylisukupolvista toimintaa voi toteuttaa seura-kunnassa. Hengellisyydellä ja kristillisillä arvoilla oli tärkeä rooli ryhmän toiminnassa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin sukupolvien välistä vuorovaikutusta, lapsuutta, ikääntymistä ja ryhmätoimintaa. Hanke toteutettiin ryhmätoimintana kuuden ko-koontumiskerran aikana tammi-helmikuussa 2010 seurakunnan tiloissa. Toiminnassa oli mukana viisi ikäihmistä ja viisi lasta. Ryhmätoiminnan sisältö koostui kuvataiteesta, askartelusta, liikkumisesta, leikkimisestä, laulamisesta ja yhteisistä hartauksista. Käytettyjä työskentelymenetelmiä olivat esimerkiksi musiikkimaalaus, muistelu, luova liikunta, kuvakollaasi ja yhteislaulu. Työskentelyn muotoja olivat koko ryhmän yhteinen toiminta ja parityöskentely, jossa ikäihminen ja lapsi toimivat yhdessä.
Arviointimenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja reflektiota, joiden avulla tarkkailtiin ja analysoitiin ryhmäläisten keskinäistä vuorovaikutusta. Lisäksi ikäihmisiltä ja lasten vanhemmilta kerättiin kirjallista palautetta ryhmätoiminnasta ja siihen osal-listumisen kokemuksista.
Arvioinnista ilmeni, että yhdessä tekeminen ja toiminnalliset työskentelymenetelmät tukivat sukupolvien välisen vuorovaikutuksen syntyä ja kehittymistä parhaiten. Vuoro-vaikutuksen kehittymistä hidastivat liian pitkään jatkuneet ryhmäkeskustelut ja paikoillaan istuminen. Palautteesta ilmeni että ikäihmiset saivat ryhmätoiminnasta elämäniloa, virkistymistä, kontaktin nykypäivän lasten elämään ja kokemuksen omasta merkityksellisyydestään. Vanhempien mukaan lapset saivat ryhmätoiminnasta hyvää mieltä, kivaa tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa ikäihmisten kanssa.
Palautteen ja havainnoinnin pohjalta ryhmätoiminnan avulla voidaan yhdistää eri ikäryhmiä seurakunnassa. Eriytettyjen toimintojen rinnalla sukupolvia ylittävä toiminta voi rikastuttaa eri-ikäisten seurakuntalaisten elämää. Seurakunnassa toteutettavan sukupolvityön ei tarvitse olla sidoksissa ryhmätoimintaan, vaan jo olemassa olevia työmuotoja voidaan hyödyntää sukupolvien kohtaamisen kenttänä.
Asiasanat: lapsuus, ikääntyminen, vuorovaikutus, sukupolvet, ryhmätoiminta, seurakunnat, kehittämisprojektit, hengellisyys
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus ja lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Tämän hankemuotoisen opinnäytetyön aiheena oli sukupolvien välisen vuorovaikutuksen synnyttäminen seurakuntayhteydessä, ja se toteutettiin yhteistyössä Lohjan seurakunnan kanssa. Hankkeen tavoitteena oli lisätä vuorovaikutusta seurakunnan ikääntyneiden ja 4–6-vuotiaiden päiväkerholaisten välillä, ja kuvata vuorovaikutuksen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ja ryhmäläisten kokemuksia toiminnasta. Hankkeella pyrittiin luomaan ryhmätoimintamallia siitä, miten ylisukupolvista toimintaa voi toteuttaa seura-kunnassa. Hengellisyydellä ja kristillisillä arvoilla oli tärkeä rooli ryhmän toiminnassa.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin sukupolvien välistä vuorovaikutusta, lapsuutta, ikääntymistä ja ryhmätoimintaa. Hanke toteutettiin ryhmätoimintana kuuden ko-koontumiskerran aikana tammi-helmikuussa 2010 seurakunnan tiloissa. Toiminnassa oli mukana viisi ikäihmistä ja viisi lasta. Ryhmätoiminnan sisältö koostui kuvataiteesta, askartelusta, liikkumisesta, leikkimisestä, laulamisesta ja yhteisistä hartauksista. Käytettyjä työskentelymenetelmiä olivat esimerkiksi musiikkimaalaus, muistelu, luova liikunta, kuvakollaasi ja yhteislaulu. Työskentelyn muotoja olivat koko ryhmän yhteinen toiminta ja parityöskentely, jossa ikäihminen ja lapsi toimivat yhdessä.
Arviointimenetelminä käytettiin osallistuvaa havainnointia ja reflektiota, joiden avulla tarkkailtiin ja analysoitiin ryhmäläisten keskinäistä vuorovaikutusta. Lisäksi ikäihmisiltä ja lasten vanhemmilta kerättiin kirjallista palautetta ryhmätoiminnasta ja siihen osal-listumisen kokemuksista.
Arvioinnista ilmeni, että yhdessä tekeminen ja toiminnalliset työskentelymenetelmät tukivat sukupolvien välisen vuorovaikutuksen syntyä ja kehittymistä parhaiten. Vuoro-vaikutuksen kehittymistä hidastivat liian pitkään jatkuneet ryhmäkeskustelut ja paikoillaan istuminen. Palautteesta ilmeni että ikäihmiset saivat ryhmätoiminnasta elämäniloa, virkistymistä, kontaktin nykypäivän lasten elämään ja kokemuksen omasta merkityksellisyydestään. Vanhempien mukaan lapset saivat ryhmätoiminnasta hyvää mieltä, kivaa tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa ikäihmisten kanssa.
Palautteen ja havainnoinnin pohjalta ryhmätoiminnan avulla voidaan yhdistää eri ikäryhmiä seurakunnassa. Eriytettyjen toimintojen rinnalla sukupolvia ylittävä toiminta voi rikastuttaa eri-ikäisten seurakuntalaisten elämää. Seurakunnassa toteutettavan sukupolvityön ei tarvitse olla sidoksissa ryhmätoimintaan, vaan jo olemassa olevia työmuotoja voidaan hyödyntää sukupolvien kohtaamisen kenttänä.
Asiasanat: lapsuus, ikääntyminen, vuorovaikutus, sukupolvet, ryhmätoiminta, seurakunnat, kehittämisprojektit, hengellisyys