VILLAGELIFE : Suomen Lähetysseuran verkkopalvelun hyödyntäminen kirkon nuorisotyön välineenä
Kauppinen, Laura (2010)
Kauppinen, Laura
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297266
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004297266
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Kauppinen, Laura. VillageLife. Suomen Lähetysseuran verkkopalvelun hyödyntäminen kirkon nuorisotyön välineenä. Helsinki, kevät 2010, 57 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tunnettu ja käytetty Suomen Lähetysseuran (SLS) VillageLife-verkkopalvelu on Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien nuorisotyössä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka edistävät palvelun käyttämistä. Tavoitteena oli myös kartoittaa palvelun mahdollisia kehittämistarpeita nuorisotyönohjaajien näkökulmasta.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Helsingin ja Espoon hiippakuntien nuorisotyönohjaajat. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä kvantitatiivisen tutkimuksen osalta käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin postitse 220 nuorisotyönohjaajalle 64:ään eri seurakuntaan. Kyselyyn vastasi 48 nuorisotyöntekijää, ja vastausprosentiksi muodostui 22 %. Kvalitatiivinen aineisto kerättiin kyselyn avoimien kysymysten lisäksi haastattelemalla kahta palvelua työssään käyttävää nuorisotyönohjaajaa. Tutkimusta varten haastateltiin myös VillageLife-palvelun kehittäjää. Sekä kyselytutkimus että haastattelut suoritettiin helmi-maaliskuun aikana vuonna 2010. Aineiston analyysissa käytettiin määrällisen tutkimuksen menetelmää ja sisällönanalyysia.
Tulokset osoittivat, että VillageLifen tunteminen ja käyttäminen ei ollut kovin yleistä kirkon nuorisotyönohjaajien keskuudessa. Kyselyyn vastanneista 48 % tunsi palvelun, ja vain 22 %:lla nuorisotyönohjaajista oli kokemuksia palvelun käytöstä nuorisotyön välineenä. Tutkimuksen mukaan syynä palvelun tuntemattomuuteen oli vähäinen tiedotus palvelusta. Palvelun käyttöä puolestaan rajoittivat seurakuntien resurssit, puutteelliset tietotekniset taidot sekä asenteet. Palvelua käyttäneillä nuorisotyönohjaajilla oli positiivisia kokemuksia palvelun hyödyntämisestä kirkon nuorisotyössä.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että VillageLifeen liittyvää tiedotusta tulisi lisätä. Tehokkaalla tiedottamisella palvelun olemassaolo mahdollisesti leviäisi useampien nuorisotyönohjaajien keskuuteen. Informaation tulisi olla sellaista, että palveluun tutustuva henkilö saa kattavan tietopohjan palvelun perusideasta ja tavoitteista. Palvelua tulisi lisäksi uudistaa ja kehittää, jotta se säilyttäisi mielenkiinnon palvelua käyttävien nuorisotyönohjaajien keskuudessa.
Asiasanat: kirkon nuorisotyö, Suomen Lähetysseura, kirkon nuorisotyö, verkkopalvelut, lähetystyö, kansainvälisyyskasvatus, nuorisotyönohjaajat, kvantitatiivinen tutkimus ja kvalitatiivinen tutkimus
Kauppinen, Laura. VillageLife. Suomen Lähetysseuran verkkopalvelun hyödyntäminen kirkon nuorisotyön välineenä. Helsinki, kevät 2010, 57 s., 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka tunnettu ja käytetty Suomen Lähetysseuran (SLS) VillageLife-verkkopalvelu on Suomen evankelis-luterilaisten seurakuntien nuorisotyössä. Lisäksi tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka edistävät palvelun käyttämistä. Tavoitteena oli myös kartoittaa palvelun mahdollisia kehittämistarpeita nuorisotyönohjaajien näkökulmasta.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Helsingin ja Espoon hiippakuntien nuorisotyönohjaajat. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Aineistonkeruumenetelmänä kvantitatiivisen tutkimuksen osalta käytettiin kyselylomaketta, joka lähetettiin postitse 220 nuorisotyönohjaajalle 64:ään eri seurakuntaan. Kyselyyn vastasi 48 nuorisotyöntekijää, ja vastausprosentiksi muodostui 22 %. Kvalitatiivinen aineisto kerättiin kyselyn avoimien kysymysten lisäksi haastattelemalla kahta palvelua työssään käyttävää nuorisotyönohjaajaa. Tutkimusta varten haastateltiin myös VillageLife-palvelun kehittäjää. Sekä kyselytutkimus että haastattelut suoritettiin helmi-maaliskuun aikana vuonna 2010. Aineiston analyysissa käytettiin määrällisen tutkimuksen menetelmää ja sisällönanalyysia.
Tulokset osoittivat, että VillageLifen tunteminen ja käyttäminen ei ollut kovin yleistä kirkon nuorisotyönohjaajien keskuudessa. Kyselyyn vastanneista 48 % tunsi palvelun, ja vain 22 %:lla nuorisotyönohjaajista oli kokemuksia palvelun käytöstä nuorisotyön välineenä. Tutkimuksen mukaan syynä palvelun tuntemattomuuteen oli vähäinen tiedotus palvelusta. Palvelun käyttöä puolestaan rajoittivat seurakuntien resurssit, puutteelliset tietotekniset taidot sekä asenteet. Palvelua käyttäneillä nuorisotyönohjaajilla oli positiivisia kokemuksia palvelun hyödyntämisestä kirkon nuorisotyössä.
Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että VillageLifeen liittyvää tiedotusta tulisi lisätä. Tehokkaalla tiedottamisella palvelun olemassaolo mahdollisesti leviäisi useampien nuorisotyönohjaajien keskuuteen. Informaation tulisi olla sellaista, että palveluun tutustuva henkilö saa kattavan tietopohjan palvelun perusideasta ja tavoitteista. Palvelua tulisi lisäksi uudistaa ja kehittää, jotta se säilyttäisi mielenkiinnon palvelua käyttävien nuorisotyönohjaajien keskuudessa.
Asiasanat: kirkon nuorisotyö, Suomen Lähetysseura, kirkon nuorisotyö, verkkopalvelut, lähetystyö, kansainvälisyyskasvatus, nuorisotyönohjaajat, kvantitatiivinen tutkimus ja kvalitatiivinen tutkimus