RIITTÄVÄTKÖ DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN VALMIUDET? : Porin seurakuntien diakoniatyöntekijöiden arvio osaamisestaan sekä yhteistyötarpeistaan kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen kanssa
Ketola, Maarit; Heikkilä, Heidi-Maria (2010)
Ketola, Maarit
Heikkilä, Heidi-Maria
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287082
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004287082
Tiivistelmä
Heikkilä, Heidi-Maria & Ketola, Maarit. Riittävätkö diakoniatyöntekijöiden val-miudet? Porin seurakuntien diakoniatyöntekijöiden arvio osaamisestaan ja yhteistyötarpeistaan Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen kanssa. Pori, kevät 2010, 58 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Tutkimuksessa kartoitettiin, mitkä ovat diakoniatyöntekijöiden valmiudet ohjata asiakkaitaan Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen palveluihin sekä millainen vaikutus yhteistyöllä on niihin. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi diakoniatyöntekijät arvioivat oman osaamisensa sekä millaista tietoa tai koulutusta he tarvitsevat lisää. Asiakkaan tilannetta arvioitaessa koko sosiaaliturvaverkon tuntemus ja viranomaisten yhteistyö oli tärkeää. Tutkimus pyrki diakoniatyöntekijöiden valmiuksien kehittämiseen koulutuksen ja yhteistyön kehittämisen kautta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena diakoniatyöntekijöiden omista kokemuksista yhteistyökumppaneistaan. Tutkimuksen aineisto koottiin Porin seurakuntien diakoniatyöntekijöiden ryhmähaastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin. Tutkimuksen aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin avulla.
Analyysin pohjaksi muotoutui diakoniatyöntekijöiden oma arvio työtä helpotta-vista ja vaikeuttavista seikoista ohjattaessa asiakkaita Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen palveluihin. Diakoniatyöntekijät joutuivat ohjaamaan asiakkaitaan taloudellisen avun kysymyksissä, koska ihmisten huono-osaisuus oli lisääntynyt.
Diakoniatyöntekijät arvioivat eri virastojen palveluiden ja päätöksenteon tunte-muksensa heikoksi. Hengellisen työn tekijöinä he arvioivat riittäväksi tiedon määräksi sen, että he osasivat ohjata asiakkaat hakemaan apua oikeasta pai-kasta. Työntekijöillä oleva tieto eri virastojen palveluista helpotti työskentelyä. Ongelmatilanteissa he olivat tottuneet kysymään neuvoa. Diakoniatyöntekijät toivoivat erityisesti yhteistyön kehittämistä eri virastojen välillä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Pori. Sosiaalialan koulutusohjelma, diakonisen sosiaalityön suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus.
Tutkimuksessa kartoitettiin, mitkä ovat diakoniatyöntekijöiden valmiudet ohjata asiakkaitaan Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen palveluihin sekä millainen vaikutus yhteistyöllä on niihin. Tutkimuksessa selvitettiin, millaiseksi diakoniatyöntekijät arvioivat oman osaamisensa sekä millaista tietoa tai koulutusta he tarvitsevat lisää. Asiakkaan tilannetta arvioitaessa koko sosiaaliturvaverkon tuntemus ja viranomaisten yhteistyö oli tärkeää. Tutkimus pyrki diakoniatyöntekijöiden valmiuksien kehittämiseen koulutuksen ja yhteistyön kehittämisen kautta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena diakoniatyöntekijöiden omista kokemuksista yhteistyökumppaneistaan. Tutkimuksen aineisto koottiin Porin seurakuntien diakoniatyöntekijöiden ryhmähaastatteluista. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin. Tutkimuksen aineisto käsiteltiin sisällönanalyysin avulla.
Analyysin pohjaksi muotoutui diakoniatyöntekijöiden oma arvio työtä helpotta-vista ja vaikeuttavista seikoista ohjattaessa asiakkaita Kansaneläkelaitoksen, työvoimatoimiston ja sosiaalitoimen palveluihin. Diakoniatyöntekijät joutuivat ohjaamaan asiakkaitaan taloudellisen avun kysymyksissä, koska ihmisten huono-osaisuus oli lisääntynyt.
Diakoniatyöntekijät arvioivat eri virastojen palveluiden ja päätöksenteon tunte-muksensa heikoksi. Hengellisen työn tekijöinä he arvioivat riittäväksi tiedon määräksi sen, että he osasivat ohjata asiakkaat hakemaan apua oikeasta pai-kasta. Työntekijöillä oleva tieto eri virastojen palveluista helpotti työskentelyä. Ongelmatilanteissa he olivat tottuneet kysymään neuvoa. Diakoniatyöntekijät toivoivat erityisesti yhteistyön kehittämistä eri virastojen välillä.